torstai 29. elokuuta 2013

Ikkunalaudalla.

 photo SAM_4281_zps1f6a6cb9.png
 photo SAM_4285_zpsbe324470.png
 photo SAM_4319_zpsb2668b96.png
 photo SAM_4288_zps4099f4b8.png
 photo SAM_4316_zpsa7fce79a.png

Jälleen kerran. Syyttäkää maailmaa, että aurinko paistaa optimaalisesti juuri tuohon kohtaan.

En ole ihan varma, pidänkö siitä miten portrettipainotteiseksi tämä blogi on mennyt. Aina ei kuitenkaan keksi mitään järkevää sanottavaa. Sitä paitsi kissan kuvaamiseen ei voi koskaan kyllästyä, vaikka nuo samat kulmakulmat on koluttu läpi jo niin tuhanteen kertaan. Joka kerta sitä huomaa jotain uutta, kuten esimerkiksi sen miten Mikaelin oikeasti vihreät silmät näyttävät ihan keltaisilta tietyssä valossa.

PS. Viimeisessä kuvassa ollaan vähän epävarmoja kun palvelija kiekaisi kovaan ääneen kehuja paikallaan olemisesta. "Täh, mitä mä nyt tein?"

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Pannuherkkuja.

 photo SAM_4298_zps56c117d1.png

Kun keittiössä tapahtuu, Mikael on taatusti paikalla - varsinkin jos pannussa paistetaan kanaa. Pentuna ritisevät paistoäänet pelottivat suunnattomasti, nykyään ei tunnu enää missään. Nuoresta miehestä on tullut melkoisen röyhkeä ruoanhimonsa kanssa, montakohan kertaa olen saanut kiinni itseteossa (eli pannun nuolemisessa). Kerran piti hypätä tulikuumalle levyllekin, vaikka siinä oli kattila esteenä ja lievä palovammahan siitä tuli. Palvelijalle taas harmaita hiuksia, vaikka se ei kyllä näyttänyt menoa hidastavan ja anturat ovat nyt kaikki parantuneet täysin. Tuo kissa syöksyisi vaikka tulivuoreen kanafileen perässä...

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Varpaat yli laidan.

 photo SAM_4090_zpsecfee4e5.png

Oi niitä aikoja, kun Mikaelin silmät eivät tursunneet rähmää joka jumalan päivä. Orijen, vielä joku päivä me saamme jostain hankittua nappuloitasi.

lauantai 24. elokuuta 2013

Khiesus.

Ei huolta, kissarakkaat vakiolukijat sekä te - oo-la-laa - uudet tuttavat, kesähelteet eivät ole nahistaneet meitä hengiltä!

Syitä tähän hiljaisuuteen on tuhat ja yksi, suurin osa niistä liittyy ystävä- ja perhepiirin omistushaluisuuteen palvelijaa kohtaan (niin, ikään kuin kissat eivät olisi tarpeeksi, nyt ihmisetkin ovat alkaneet vaatia minua omakseen). Suuria ja ihmeellisiä asioita on tapahtunut, mutta kissarintamalla on ollut hiljaista. Olemme kaikessa rauhassa nauttineet kesäpäivistä niin sisällä kuin ulkonakin, jälkimmäisen kohdalla aika kehnolla menestyksellä. Ehkä se seuraavan vuoden puolella sujuu jo paremmin.

Olen tässä pikkuhiljaa alkanut päivystää sähköpostia kasvattajan viestin toivossa, mutta vielä toistaiseksi astutussuunnitelmista ei kuulunut mitään. Syyskuun puolella ajattelin lähettää viestin tiedustellakseni, onko projekti edennyt mihinkään suuntaan. Erehdyin tutkimaan kasvattajan ottamia kuvia Mikaelista kun herra oli vielä pirpana ja se oli selvästi suuri virhe. Vaikka tuosta olennosta on tullut vielä sinnikkäämpi ruokakerjuri kuin uskoin olevan mahdollistakaan, pyörii se toinen pentu jo ahkerasti mielessä. Musta itämainen lyhytkarvahan on alusta asti ollut metsästyksessä, tosin nyt kun emo on variantti niin eipä se tumma pitkäkarvainenkaan mikään kauhistus olisi. Sellaisen ristisin heti Salah al-Diniksi sukupuolesta välittämättä. (Kyllä, mietin jo näin relevantteja asioita. :D)

Tässä, seuraavaa päivitystä odotellessanne ottakaa uteliaasti tiiraileva Mikael:

 photo SAM_3936_zpsf5f9b1b3.png