Kurkistus.

Kita.

Napsuvarvas.

Olen tässä kiherrellyt puolisen tuntia itsekseni. Herran jumala, miten voi kissan tassuissa ihan jokainen asia olla niin väärin? Varpaat sojottavat sinne sun tänne, pari kynttä ei vetäydy kunnolla sisälle, lisäksi Miihkalin vammautunut etutassu erityisesti on välillä niin julmetun huvittavan näköinen. Poikaystävä kutsuu sitä turtles-kädeksi.

Tuli tässä pari päivää sitten tosiaan leikattua lapsosen kynnet, kun alkoi tuo asunnossa vaeltaminen olla turhan äänekästä. Siitä huolimatta napsuminen ei ole kadonnut minnekään. Palvelijan nöyrällä älynkäytöllä päättelin, että naulakko-onnettomuuden yhteydessä vammautuneet varpaat eivät toimi enää ihan yhtä hyvin kuin ehjänä säilyneet. Tarkempi tutkiminen osoitti aavistukseni oikeaksi, pari kynttä tosiaan jää aika reippaasti ulos siinä missä loput vetäytyvät kuuliaisesti sisälle. Eipä noista mitään haittaakaan ole näyttänyt olevan, ihan yhtä maanisesti tuo kissa juoksentelee pitkin seiniä edelleen...

Tornin valtias.

Nautimme ilta-auringon viimeisistä säteistä. Lainada päätti kerrankin suostua kuvausmalliksi ja kiitin kissoja hyvästä, riekkuvapaasta tuokiosta.

Viime aikoina Mikaelin ego on selvästi kasvanut. Molemmat nukkuvat usein nätisti lomittain raapimapöntön päällä, mutta toisinaan pikkuherra saa päähänsä, että tässä yksiössä on tilaa vain yhdelle valtiaalle. Totta kai Mikael hyvin vaatimattomasti valitsee kyseisen roolin itselleen. Ei noiden välillä mitään oikeita tappeluja ole, mutta sellaista pientä nahistelua ja ne päättyvät aina siihen, kun Lainada saa tarpeekseen ärsyttävästä kakarasta ja lähtee matelijahyllykön alapuolella olevan pedin huomaan. Sinänsä ihan jännä kyllä seurata kissojen kommunikaatiotapoja tuollaisessa tilanteessa, varsinkin kun Mikael ei jostain syystä näytä ymmärtävän minkäänlaisia varoituksia. Taisi sinne naulakkoon jäädä vähän muutakin kuin vain se varvas... :D