Ruokalaulu.

Antaa videon puhua - kirjaimellisesti - puolestaan.

Eläköön Orijen ja muuta ruoka-asiaa.

Hahaha! Se tuli takaisin! En ollut aluksi uskoa silmiäni, kun Zooplussan sivuilta oli Orijenin kohdalta kadonnut "tilapäisesti loppu" -ilmoitus. Eh. Parin sekunnin vaikeus reagoida asiaan mitenkään ja sen jälkeen tuli kamala kiire lisätä vajaan 2,5 kilon pussi ostoskoriin. Tarkistin samalla Acanan tilanteen ja perhana vieköön, sitäkin oli taas saatavilla. Acanaa en tosiaan ole vielä kertaakaan Mikaelin kanssa kokeillut, mutta olen lukenut siitä paljon positiivista ja niinpä sitäkin lähti mukaan pienempi pussillinen.

Märkäruokien suhteen pysyteltiin aikaisemmalla linjalla, tosin nyt laajennettiin makurepertuaaria hieman tunan suuntaan. Hullunkiilto silmissä nuo kyllä vetävät Feline Porta 21:n purnukoita, joten kun laatu on mielestäni on oikein hyvä, en ole ainakaan vielä kokenut tarpeelliseksi etsiä muita märkäruokia. Ehkä vaihtelun vuoksi voisi jossain vaiheessa tehdä uusia tuttavuuksia. Mitään suosituksia?

Cosma-herkkupaketin tilasin oikeastaan hetken mielijohteesta (no oli siitä jonkinlainen tarjouskin, sivuseikka). Aikaisemmin olen ostanut samalta merkiltä ainoastaan kuivattuja kanaherkkuja, ja nykyään täytyy vain hipasta kissojen ruokakaappia, missä noita säilytän, ja katit ryntäävät paikalle raivokkaan innostuneina kiljuen. Infernaalisin meteli alkaa sitten, kun karvapallerot näkevät vilauksenkin vihreistä purkeista. Kamalasti en noille ylimääräisiä herkkuja ole syöttänyt, enimmäkseen koulutuksen yhteydessä siis saavat esimerkiksi myös noita Cosma-kuutioita. Motivoivat ihan hyvin, mutta välillä on kyllä selvästi keskittymisvaikeuksia kun se herkku on niin ylivoimaisen ihana.

Joitakin postauksia sitten spekuloin muutaman lukijan kanssa ruoan yhteyttä runsaaseen rähmimiseen. Ei täällä mitään tieteellisiä tutkimuksia ole suoritettu, enkä siten voi sanoa, miten paikkaansapitäviä observaationi ovat, mutta itse olin huomaavinani eron jo lähes seuraavana päivänä ruokamerkin muututtua. Royal Caninin penturuoka oli lähinnä sellainen tilapäinen hätäratkaisu, kun Orijen puf poks katosi Zooplussan valikoimasta. Ennen Orijenia ostin Mustista ja Mirristä Canagan-merkkisiä nappuloita (joita voisin lyhyen kokeilun ajan perusteella suositella lämpimästi, vaikka hinta onkin aika suolainen) ja tuon myötä rähmiminen loppui - eli palautui melko standariksi - eikä sieraimiinkaan enää kertynyt tummaa möhnää yhtä reippaasti. Palvelija on tyytyväinen muutokseen ja niin on varmasti myös Mikael, kun enää ei tarvitse sietää jokapäiväistä silmien ronkkimista vanulapuilla.

Loppuun vielä erittäin oleellinen kuva apinoista haistelemassa Lainadan tyhjää ruokasäkkiä:

Kissakuvaajan arki.

Ymmärrätte varmaan.

Ihan vähän vielä.

Suklainen muromysli. Ah. Ei saanut syödä, mutta kiesus kun olisi tehnyt mieli edes maistaa. On se kurjaa olla kissa. ;)

Mmmmrrnau.

Jos tämä ei ole tyytyväinen pieni purrito, lupaan tyhjentää kattien hiekkalaatikon suuhuni yhdellä kertaa.

PS. Lisäsin tunnisteisiin 101 - tag-informaation. Onko aivan turha juttu vai kätevää, että vähän selitän mitä minkäkin linkin takaa löytyy?

Palvelija, ota itseäsi niskasta kiinni.

Olen kuulemma keskittynyt ihan liikaa opiskeluun. Niin, korean kielen sekä sosiaali- ja kulttuuriantropologian kurssit eivät ole mitään verrattuna blogipostauksien näpyttelemiseen. Myönnän, prioriteettini ovat horjuneet kohtalokkaasti. Onneksi minulla on tuo pieni orjapiiskuri, joka huvittavalla käyttäytymisellään innoitti taas ottamaan kameran kätösiin. Postauksia siis tulossa.

(Ei jeesus tuo ensimmäisen kuvan ilme. "Ffffuuuuu.")