Idän viisauksia.

"Jos sen jättää esille, se on omaisuuttani." - vanha itämainen sanonta

Äly hoi.

Oli tästä Mikaelin syntymäpäivälahjasta nyt sittenkin pakko tehdä se oma postaus uudestaan, varsinkin kun valmiit kuvat olivat vielä tallella. Pieni kikkareeni sai siis tasan tarkkaan yhden lahjan, joka ei ollut ruokaa, ja se tuli äidiltäni. Kaksipuolinen lelu stimuloi kissan ongelmanratkaisukykyä, mutta kerran kun sen on hiffannut, ei siitä ole oikeastaan muuhun kuin hauskanpitoon.

Äitini höyhenaivoiset maatiaiset (sanon tämän kaikella rakkaudella Blitziä ja Luciferia kohtaan :D) eivät tajunneet ollenkaan, mikä moinen puupalikka on ja mitä se tekee, mutta Mikaelilla ei mennyt montaa minuuttia sen salojen selvittämisessä. Mutanttitassusta huolimatta ruokapiilot paljastavaa levyä on helppo pyörittää ja poika hotkii makupalat raivokkaalla vauhdilla. Ensimmäisellä kerralla tämä toki tarjosi hiukan haastetta, mutta noin viisi kertaa tuota kokeiltuaan homma hoituu aikalailla rutiinilla. Innoissaan kissa silti on, joten eipä se näytä syömisen iloa vähentävän yhtään.

Siinä missä Mikaelia ei voisi vähempää kiinnostaa typerät puupallukat, Lainada jaksaa ihmetellä niitä aina hetken aikaa. Vanhempi rouva jää myös hieman alakynteen herkkujen suhteen...

Kun palvelija sairastaa.

On sanomattakin selvää, että se on raskas koetus kissalle. Palvelun taso laskee, jokaisesta asiasta pitää huomauttaa monta kertaa ja aikataulut saattavat mennä sekaisin, kun eräs vain torkkuu muka kuumeen nujertamana. Kukaan ei leikitä, mitään jännää ei tapahdu. Mutta ei kissa ihan toimettomaksikaan voi jäädä. Jotta palvelija parantuisi nopeammin ja pääsisi taas ruotuun, on muutamia asioita, millä kissa voi vaikuttaa tähän epätasapainoon.

1. Nauru luo positiivista energiaa, joka avittaa paranemisprosessia. Väännä tassusi siis mahdollisimman hölmön näköisiksi.

2. Katso palvelijaa syvälle silmiin ja huijaa hänet luulemaan, että teillä on ainutlaatuinen yhteys.

3. Antaudu jostain syystä niin paljon ihmisten rakastamaan peittopelleilyyn.

4. Älä kuitenkaan unohda silloin tällöin näyttää, miten epätyytyväinen olet saamaasi kaltoinkohteluun.

5. Pinnistele ja pyri vaikuttamaan empaattiselta. Kyllä sinä palvelija kohta paranet, ei huolta, pääset sitten taas tottelemaan käskyjäni. *pat pat*

6. Ole kissa ja tee kissa-asioita, sillä sellaisesta on kiva ottaa turhia kuvia ja se saa palvelijan ajatukset sairaudestaan välillä muualle.

Ota iisisti.

Videot on kuvattu viime vuoden puolella, mutta sopivat tunnelmaltaan oikein hyvin lähipäivien tapahtumiin. Pitkittyneen kuumeen ja todennäköisesti mononukleoosin vuoksi tämä palvelija ei ole hirveästi ketään palvellut, hyvä kun saanut perusjutut hoidettua. Aina silloin tällöin löytyy pari tuntia vuorokaudesta, kun energiataso on vähän parempi ja jaksaa oikeasti puuhastellakin jotain. Pitää toivoa, että olo paranisi huomattavasti, sillä ensi viikon alussa olisi tarkoitus mennä kasvattajan luokse katsomaan tiitiäisiä.

Sour Cream & Onion.

Äärimmäisestä tarkkaavaisuudesta kielivät tihrusilmät. Keittiön pöydällä on jotain, ja pieni kulinaristi tietää sen.

Tässä vaiheessa kansi meni takaisin paikoilleen, kun purkki oli karata kissan mukana lattialle.

Mikael on Maistelija. Kulinaristi. Hän ei pidä ruoasta, hän rakastaa sitä. Mistään ruokamerkistä ei ole koskaan kieltäydytty. Kuppi tyhjenee aina.

Joku aika sitten selvisi, että pizza ja pikkuleivät ovat juuri Mikaelin juttu, joten en tiedä, miksi Pringles-hulluus huvittaa niin paljon. Mikään muu herkku ei aiheuta yhtä hysteeristä kiehnäystä ja voimakasta kehräystä tässä pienessä miehessä. Riittää, että otan tuon vihreän purkin esiin ja se on menoa. Totta kai annoin ihan pienen maistiaisen "et sä kuitenkaan tykkää siitä" -mentaliteetilla, mutta olisihan se pitänyt tietää paremmin. Jos se on ihmisruokaa, se on varmasti hyvää. Jos se on ihmisruokaa, joka on epäterveellistä kissoille, se on vielä parempaa! Onneksi oma kontaktini Pringleseihin tapahtuu noin kerran vuodessa, tulisi muuten kamalan paha mieli, kun toinen seuraa vierestä surullisesti määkien. :')

Hei, Mikael-eno, arvaa mitä?

Mikaelin sisko Sofia synnytti 12.1. ensimmäisen pentueensa. Jätän teidät pohtimaan, mitä tämä tarkoittaa.

Vihje: Mikaelin valtakausi tulee huhtikuussa horjumaan.

Aurinkokuningas.

Summa summarum.

Tulin siihen lopputulokseen, että menetettyjen postausten rustaaminen uudelleen aiheuttaa vain harmaita hiuksia ja lohjenneita hampaita, joten päätin kohauttaa olkia ja antaa asian olla. Tämän parin kuukauden sisällä ei kuitenkaan ole tapahtunut mitään niin häkellyttävää, että se pitäisi ehdottomasti ikuistaa oman otsikon alle.

Paitsi ehkä Mikaelin 1-vuotissynttärit.

Tai ensimmäinen ja epäonnistunut kontakti villapaidan kanssa.

Äidin hankkima älypelikin on ollut aika kiva juttu.

Mikael on vihdoinkin alkanut itämaistua hyppimällä syliini - mutta vain, kun pesen hampaita.

(Palvelija joutui muokkaamaan profiiliaan yhden vuoden lumpsahdettua taas taakaksi. Mutta kukapa nyt palvelijoista välittäisi.)

Selvisi myös, että Mikael on hulluna pizzaan ja pikkuleipiin.

Äh. Kunniamaininnat näistä tapahtumista saavat riittää.