Mieletön maaliskuu.

Voisin murjaista jonkun tajuttoman huonon vitsin joogaa harrastavasta kissasta, mutta taidan jättää sen suosiolla väliin. Enpä minä oikein muuta osaa ajatella tuota kuvaa katsellessa kuin: "Voi Mikael, Mikael, Mikael." Ei sillä kyllä kaikki ole ihan kotona, mikä tekeekin siitä niin loistavan olennon.

Tosiaan, hurjat kaksi postausta tämän kuun aikana. Wautsiwau. Yksi uusi seuraajakin on nähtävästi saatu viime päivityksen jälkeen, ollos tervehditty. Palvelija toipui kahden viikon kuumetautikoettelemuksesta vielä yhden VTI:n saattelemana, minkä jälkeen paluu muay thain pariin oli vihdoinkin mahdollinen ja sen seurauksena lähes kaikki vapaa-aika on mennyt kuntoilun tai siihen liittyvän tiedonhaun parissa. Blogihiljaisuudesta huolimatta paljon aivotyöskentelyä on tehty: pitäisikö Itämaisen laulua laajentaa aavistuksen personal blogin suuntaan, vai suivaantuvatko uskolliset kissaihmiset sellaisesta höpötyksestä? Siinäpä vasta miettimistä.

Vain katto on rajana.

Ajelehdin jossain unen ja valveillaolon rajamailla, kun ovikello pirahti viime maanantaina aikaisin aamulla. Postin poika odotti kuittausta elektroniseen laitteeseensa ja alkoi sitten raahata kolmea pakettia sisälle yksiööni. Ilmeestä päätellen piruparka oli kiitollinen, että asun ensimmäisessä kerroksessa. Myhäilin hiljaa sivusta seuraten, kerrankin tyytyväisenä siitä, että olin sairaslomalla enkä töissä. Autottomana olisi ollut ikävä pohtia, miten saan 6.8 kg kissanruokaa, 30 kg kissanhiekkaa sekä parimetrisen raapimapuun omistukseeni vielä samaisen päivän aikana.

Raapimapuun kokoaminen oli hetken ihmettelyn ja parin konsultaatiosoiton jälkeen tavattoman helppoa. Siis helppoa, ei nopeaa. Mikael päätti, että riippupeti on hänen kun sovittelin sitä vasta paikoilleen, söi tolpista irronneita vaaleita tihruja ja päätyi muun muassa syvän pahvilaatikon pohjalle määkymään, kun ei päässytkään sieltä enää itse pois. Turha varmaan mainita, että myös kiinnitysmutterit ja muut härpäkkeet olivat äärettömän kiinnostavia. Pitäähän sitä nyt tyhmää palvelijaa auttaa ja niin edespäin.

Lopputulos on mielestäni vähintäänkin salonkikelpoinen, vaikken kaikkia osia voinutkaan käyttää. Katto on noin kolmekymmentä senttiä matalampi juuri sänkyni yläpuolella ja sen tuloksena yksi riippupeti jäi laittamatta. Välillä tuosta yhdestä ainokaisesta käydään rivakkaa valtataistelua, mutta useimmiten Mikael ja Lainada ovat sitä mieltä, että kaksin on kivempi. Tigerino Canada -kissanhiekan ja Orijen-kuivaruoan lisäksi pahvilaatikoiden syövereistä löytyi myös Zooplussassa tarjouksessa ollut Applawsin märkäruokapaketti (kanalajitelma), josta molemmat kissat ovat pitäneet hurjasti.