Minipaussi!

Kuva © Petri Jaakkola

Kissat on viety hoitotädille, matkalaukku pakattu ja niinpä minä suuntaan Itävaltaan vähän alle viikoksi. Tänä aikana blogia ei päivitetä, vaan postaukset jatkuvat sitten kun palaan takaisin Suomeen. Heippa! :)

Viltti.

Tarkemmin ottaen Mulanin 1-vuotissynttäriviltti. Kasvattaja naureskeli, että vähän tulee myöhässä, mutta eipä se meitä haitannut. Viltti oli jo käytössä Tallinnan näyttelyreissulla pehmikkeenä sturdin pohjalla, mutta sen enempää käytännön hyötyä siitä ei Mulanille ole juuri ollut. (Voiko vilttiä muka syödä? No ei voi.)

Jos sitä ei voi syödä, suolistaa tai repiä palasiksi, Mulania ei kiinnosta.

Miikh sen sijaan... no, viltti ehti olla ehkä 30 sekuntia sohvalla näyttelykassien purkamisen jälkeen, kunnes Mikael päätti, että se on hänen. :D Punavalkoinen karvakasa käpertyi heti viltin uumeeniin, mutta tosirakkaus alkoi vasta sitten, kun pehmustin sillä tyhjän pahvilaatikon. Voi sitä riemua. En tiedä olenko maininnut täällä blogissa aikaisemmin, mutta Mikael ei Mulanin tulon jälkeen ole enää oikein leikkinyt yhtä suurella vimmalla kuin Adan ollessa vielä luonani. Vähän se säntäilee lelujen perään, mutta heti kun Mulan liittyy leikkiin, Mikael vetäytyy omiin oloihinsa. Jostain syystä pahvilaatikossa istuessaan Mikaelista tulee kamala peto, joka riehaantuu pienimmästäkin yllytyksestä. Kai se on jonkinlainen turvapaikka Kikkareelta, sillä siskontytöllä on tapana törmäillä Miikhiin jahtihurmiossa...

Laatikon ulkopuolellakin vilttiin tulee säilyttää jonkinlainen kontakti - vaikka sitten yhdellä tassulla.

On tuosta itse asiassa ollut myös minulle iloa. Viltti on nimittäin niin suuri, että se käy hyvin peitosta ihmisellekin. Jos työvuorojärjestelyjen takia en voikaan nukkua makuuhuoneessa, tuo lämmittää mukavasti sohvalla maatessa samalla kun kissat änkeävät jalkojen väliin. :)

Studiokuvia.

Mainitsin Hämeenlinnan näyttelypostauksen yhteydessä ohimennen kuvaustuokiosta Tessan kanssa, mutta en koskaan sitä, kumpi kissoista studioon pääsi. Mulan on jo kerran aikaisemmin itse asiassa ollut Tessan käsittelyssä, ja koska olen jo pidemmän aikaa halunnut Mikaelista ammattilaisen ottamia kuvia, oli vain luonnollista raahata Miihki-poika näyttelyhälinästä hetkeksi pois.

Tuleeko kenellekään yllätyksenä se, että Mikael karjui päänsä puhki ja yritti koko ajan tulla syliini? :') Olin jo sanomassa Tessalle hetken kuluttua, että juu kiitos, tämä taitaa olla tässä, mutta yllättäen Mikael sitten vähitellen rauhoittui ja lopetti huutamisen. Kolmekin suhteellisen onnistunutta kuvaa tuli yllätyksenä, koska poika tosiaan kohelsi melko taitavasti. Tummanlila tausta oli itse asiassa jo valmiina ja päädyin pitämään sen, tuo mukavasti tuota punaista turkkia esiin, vai mitä mieltä olette? :)

Tämän yhden kokemuksen perusteella tuli hyvin selväksi, että mallinhommat eivät ole Mikaelin juttu sitten ollenkaan, ja reippaan taputuksen kera lupasin, että enää ei oteta kuvia vieraissa studioissa. :D