torstai 24. tammikuuta 2013

Minähän varoitin.

 photo DSC_0296_zpsac6bacaf.png
 photo DSC_0297_zps117e9400.png
 photo DSC_0298_zpse7b51138.png
 photo DSC_0304_zps454201ca.png
 photo DSC_0305_zps42d96b0d.png
 photo DSC_0306_zpsf1186348.png
 photo DSC_0307_zpsa631fbee.png
 photo DSC_0309_zpsc4f432d5.png
 photo DSC_0303_zps6bfa5ca2.png

Tämä on oikeastaan erinomaista terapiaa pentukuumeesta kärsivälle: kissatavaroiden valokuvaaminen ja jälkeenpäin niiden hypisteleminen. En sentään ole vielä yksinäni heilutellut tuota sulkalelua, joten ehkä pienet aplodit siitä?

Vähän naurattaa se, että satuin löytämään hyvän kasvattajan noin 7 minuutin kävelymatkan päästä asunnostani. Nyt pitää vain toivoa maaliskuun alun olevan sen verran leuto, että pennut kestävät lyhyen kävelymatkan tuossa kantoboksissa. Lapsosten aikuistumisen myötä pitää kyllä hankkia toinenkin, sen verran siro laatikko on kyseessä.

Ajattelin myös harrastaa hiukan ulkoilua kissojen kanssa. Valjaita en aio hankkia kuin vasta kotiutumisen jälkeen ja niidenkin suhteen pitää tehdä vähän tutkimustyötä. Pitää kai mennä Mustiin ja Mirriin vähän sovittelemaan, kun ilmat lämpenevät tarpeeksi. Ja ettei kenellekään jää epäselväksi: sininen hihna tytölle, punainen pojalle. Luonnollisesti.

Nyt tämä orjaharjoittelija julkaisee tämän postauksen ja jää pyörittelemään peukaloitaan odotellessa zooplussan tilauksen saapumista. Joko joko joko?

2 kommenttia:

  1. Onnea odotukselle.

    Vinkki: kunnon kiipeilypuu on ehdoton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiipeilypuu on hankintalistalla, mutta saa nähdä päädynkö sittenkin koko seinän kattavaan "temppurataan". :)

      Poista