lauantai 1. maaliskuuta 2014

Vain katto on rajana.

Ajelehdin jossain unen ja valveillaolon rajamailla, kun ovikello pirahti viime maanantaina aikaisin aamulla. Postin poika odotti kuittausta elektroniseen laitteeseensa ja alkoi sitten raahata kolmea pakettia sisälle yksiööni. Ilmeestä päätellen piruparka oli kiitollinen, että asun ensimmäisessä kerroksessa. Myhäilin hiljaa sivusta seuraten, kerrankin tyytyväisenä siitä, että olin sairaslomalla enkä töissä. Autottomana olisi ollut ikävä pohtia, miten saan 6.8 kg kissanruokaa, 30 kg kissanhiekkaa sekä parimetrisen raapimapuun omistukseeni vielä samaisen päivän aikana.

 photo SAM_4821_zpsfb4d0f5e.png
 photo SAM_4826_zps895eda46.png
 photo SAM_4823_zps11640805.png
 photo SAM_4834_zps37d63f33.png

Raapimapuun kokoaminen oli hetken ihmettelyn ja parin konsultaatiosoiton jälkeen tavattoman helppoa. Siis helppoa, ei nopeaa. Mikael päätti, että riippupeti on hänen kun sovittelin sitä vasta paikoilleen, söi tolpista irronneita vaaleita tihruja ja päätyi muun muassa syvän pahvilaatikon pohjalle määkymään, kun ei päässytkään sieltä enää itse pois. Turha varmaan mainita, että myös kiinnitysmutterit ja muut härpäkkeet olivat äärettömän kiinnostavia. Pitäähän sitä nyt tyhmää palvelijaa auttaa ja niin edespäin.

Lopputulos on mielestäni vähintäänkin salonkikelpoinen, vaikken kaikkia osia voinutkaan käyttää. Katto on noin kolmekymmentä senttiä matalampi juuri sänkyni yläpuolella ja sen tuloksena yksi riippupeti jäi laittamatta. Välillä tuosta yhdestä ainokaisesta käydään rivakkaa valtataistelua, mutta useimmiten Mikael ja Lainada ovat sitä mieltä, että kaksin on kivempi. Tigerino Canada -kissanhiekan ja Orijen-kuivaruoan lisäksi pahvilaatikoiden syövereistä löytyi myös Zooplussassa tarjouksessa ollut Applawsin märkäruokapaketti (kanalajitelma), josta molemmat kissat ovat pitäneet hurjasti.

 photo SAM_4840_zpsab6202e2.png

7 kommenttia:

  1. Meillä taitaa olla juurikin sama ja siitä on kovasti tykätty, etenkin noista pehmeistä nukkuma/taistelu/leikki/jne.paikoista. Teline on palvellut uudessa talossakin jo yli vuoden verran vaikka otimme siitä yläosan kokonaan pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa kuulla, muistaakseni äidillänikin on Atlaksen kiipeilypuu ja se on kestänyt lähemmäs kaksi vuotta säilyen ihan asiallisen näköisenä. Riippupeti on Mikaelin ja Adan ehdoton suosikkipaikka torkkua, välillä siitä tosin kinastellaan aika napakasti... :')

      Poista
  2. Hieno ja ihanan iso kiipeilypuu! Meillä on myös uusi oma huonekalu Mochalle, postaus näkee päivänvalon piakkoin :) Sain myös avustusta kokoamiseen karvaiselta assistentilta...

    En ole uskaltanut vielä ostaa meille Applawsia, sillä olen kuullut Applaws-kirouksesta: kerran kun maistaa niin ei kelpaa enää mikään muu, kääk! Mocha nirsoilee riittävästi jo ilman Applawsiakin, nyt meillä maistuu Cosman ruoat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole kyllä kaduttanut yhtään tuon ostaminen, sen verran kovassa käytössä on ollut alusta saakka ja vie niin vähän tilaakin. Heh, pitääkin tsekata Mochan oma kiipeilypuu.

      Itse olen voinut iloisesti sulkea korvat ja silmät kaikenlaisilta kirouksilta. Mikael ei ole ikinä kieltäytynyt mistään ruoasta ja toivon, että jatkossakin olisi herran kanssa yhtä helppoa. Applawsin purkit syötiin loppuun ja sitten palattiin ihan nätisti takaisin Feline Portan 21:n pariin. :)

      Poista
  3. Ei käy kyllä kateeks postipoikia, jotka joutuu painavat paketit yksinään kantamaan. Meilläkin oli aina yli 20 kg tilauksia ja voi kerran sitä pettynyttä ilmettä postimiehellä kun luuli etten ole kotona, mutta sitten avasinkin oven (oli parin edellisen kerran kanssa jo tottunut, että olen poissa kotoa silloin). :D

    Hieno puu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ps. Meidän blogissa on sinulle haaste :)

      Poista
    2. No ei todellakaan, itselläni oli jo tarpeeksi vaivaa raahata kaikki saapuneet paketit eteisestä olohuoneeseen. :') Ja hei, kiitos haasteesta! Tartun siihen viikon kuluttua alkavalla lomallani.

      Poista