maanantai 16. maaliskuuta 2015

Puunausta ja piikkejä.

Meidän taloudessa, johtuen kissojen syntymäajasta, rokotukset sijoittuvat alkukevääseen. En ole varmaan sitä koskaan erikseen täällä blogissa maininnut, mutta Mikael ei voi sietää eläinlääkärille menoa. Ihan sama, missä merkeissä visiitti tapahtuu. Julkisilla matkustaminen, vieraiden ihmisten käsittelemäksi joutuminen sekä oudoille äänille ja hajuille altistuminen ovat ehkä kaikkein pahin kombo tuolle stressiapinalle - ja silti palvelija pakottaa siihen jälleen kerran. Viime vuonna piti ihan nolona pahoitella, kun olin tekemässä lähtöä Animagista, sillä tutkimuspöytä oli täysin valkoisen karvan peitossa.

 photo SAM_5107_zpsmv5hkd8z.png

Tuosta viisastuneena ajattelin hiukan eliminoida tippuvan karvan määrää furminoimalla Mikaelin edeltävänä päivänä. (Koska let's face it: tuo kissa ei koskaan lakkaa ahdistumasta kodin ulkopuolella.) Furminoinnin jälkeen turkki oli tajuttoman sähköinen ja näytti muutenkin hirveän epäsiistiltä. Olen vähän OCD eläinlääkärikäyntien suhteen, enkä tykkää viedä kissaa rupsahtaneen näköisenä paikalle. Niinpä olin jo säätämässä veden lämpötilaa optimaaliseksi pahaa-aavistamatonta uhria varten, kun hihittelin mielessäni, että tyyppi on 2 vuotta ja 3 kuukautta vanha ja edelleen kylpyneitsyt. Ei enää kauaa.

Ensimmäiset pari minuuttia menivät puhtaasti pöllämystyneen häkeltyneessä mielentilassa. Kissan osalta siis. Mikael ei äännellyt mitenkään, kääntyi vain katsomaan että mikäs helvetti hänen karvojaan liimaa kroppaan kiinni. Suihkuttelu meni mukavasti, mutta sitten kun shampoo astui kuvioihin niin poika taisi tajuta, että kylvyn ei oikeasti kuulu olla kissan mielestä siedettävää. :D Parit vastalauseet kajahtivat ilmoille, ei mitään varsinaista rääkymistä, mutta sitäkin ponnekkaammin Mikael yritti jatkuvatsi etsiä pakoreittiä haahuilemalla ympäri ammetta. Olen oikeasti niin kiitollinen siitä, että molemmat kissat enemmän tai vähemmän alistuvat kaikille hoitotoimenpiteille ilman kamalaa tappelua. En tarvinnut siis Mikaelinkaan kanssa apukäsiä, joten loppuhuuhteluiden sekä ylimääräisten vesien rutistelun jälkeen käärin märältä piisamirotalta näyttävän kissan pyyhkeeseen ja aloitin kuivausprosessin, jonka Mikael sai itse viimeistellä.

 photo SAM_5139_zps0wktee3i.png
 photo SAM_5136_zps027go8th.png

Surullisen näköinen mutanttitassu.

Kyseessä oli siis ensimmäinen kylpyreissu koskaan ja ero turkin laadussa sen kuivuttua oli ihan mieletön. Mikaelin turkki ei rasvoitu oikeastaan yhtään, eikä se missään vaiheessa näyttänyt varsinaisesti likaiselta, oli vain kulahtaneemman näköinen verrattuna Mulanin säihkyvään karvapeitteeseeen. Poikaystäväkin ihaili silkkisen pehmeää turkkia, joka kaiken lisäksi tuoksui ihanalta. Ei se vieläkään kiiltänyt kunnolla, mutta toisaalta sitä voi olla vaikeampaa havaita monivärisestä karvapeitteestä.

Itse eläinlääkärikeikka sujui häkellyttävän hyvin. Tällä kertaa jälkeen ei jäänyt pientä karvamerta, mutta yhä edelleen Mikael valitti ja haki jatkuvasti turvaa sylistäni. Piikkiin se ei reagoinut mitenkään, vaikka eläinlääkäri kehottikin pitämään tiukasti kiinni kun yleensä se vähän pistää. Henkinen tuska taisi voittaa fyysisen tällä kertaa. :') Pyysin eläinlääkäriä katsomaan oikean puolen takahampaita, joihin on päässyt vaivihkaa keräytymään hammaskiveä. Omaan silmään ne näyttivät aika inhalta, mutta eläinlääkärin mielestä ei ollut ollenkaan huolestuttava tilanne. Itämaisille on kuulemma ominaista kehittää hampaisiin kaikkea moskaa, ja muistankin lukeneeni/kuulleeni tästä aikaisemminkin. Typerä rotuominaisuus, mutta minkäs tuolle voi. :/ Pojalle on varattu aika huhtikuun puolelle hammaskiven poistoa varten ja kyselin vähän hinta-arviota. Eläinlääkäri arvioi, että hampaisto myös kuvataan joten hinnaksi tulee todennäköisesti about 350€. Yritin olla nielaisematta väärään kurkkuun, mutta kyllä tuo hinta vähän karmi vakuutuslaskujen runtelemaa tiliäni. Kaiken lisäksi Mikael pitää varmaan kiikuttaa jossain vaiheessa klinikalle uudestaan, sillä naulakko-onnettomuudessa vammautuneeseen jalkaan on tullut omituinen patti, jossa tuntuu olevan kiinteää ja liikkuvaa komponenttia. Eläinlääkärin mielestä olisi hyvä tarkistuttaa se, joten näillä mennään.

9 kommenttia:

  1. Voi Mikael joutui kylpyyn. Meilläkin kylvetään aika ajoin - tai ainakin ne kolme kattia, jotka pääsevät mukaan näyttelyihin.

    Bertta ei myöskään tykkää yhtään siitä, että ventovieraat koskettelevat häntä, joten arvaatte varmaan, ettei Bertalla ole näyttelyissä mitään tekemistä. Eläinlääkäri on myös TODELLA pelottava, ja sielläkin se rääkyy ja uhittelee niin, että heikkohermoisempi eläinlääkäri jättäisi mieluummin tutkimatta.

    Mutta on se vastapesty turkki aina hienon näköinen - kiiltävä ja tuuhea ja hyvältä tuoksuva (ainakin ihmisen mielestä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bwhahahaa, ajatuskin Mikaelista kissanäyttelyssä on absurdi. :D Voin vallan hyvin kuvitella, millaista se olisi Bertan kanssa. Pitäkäämme herkkäsieluiset karvalapsemme turvassa neljän seinän sisällä. <3

      Poista
  2. Voi lakas. Lähteepä siitä hirmuisesti karvaa. Mä en ole onnistunut edes furminaattorilla siamilaisesta irtoamaan juuri mitään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En itsekään oikein käsitä asiaa. Mulanilla on ihanteellinen turkki, eikä siitä lähde furminoimalla kuin pari hassua haituvaa. Mikaelilla taas on loputon karvavarasto. Sitä vain tulee jostain. :D

      Poista
  3. Mistä johtuu, että märkä kissa on aina niin raasun näköinen? :)
    Herrajumala, ja mun pitäisi myös käyttää nuo kaksi hammaskiven poistossa.. Onkohan kunnallisella yhtään huokeammat hinnat..? :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei muuten välttämättä ole ja kunnallisilla, etenkin jos hoitavat maaseudun asukkeja, osaavat usein paremmin lähinnä nuo isot eläimet.

      Poista
    2. Hihii, se on joku universaali juttu, että märkää kissaa täytyy sääliä. Sain muuten ko. hinta-arvion Malmin Animagista, joka kuulemma on yksi hintavimpia paikkoja. Hintaerot vaihtelevat huomattavasti pääkaupunkiseudunkin alueella, joten suosittelen kovasti soittelemaan eri paikkoihin. Itse peruutin ajan tuolta Animagista, vaikka sen palveluun olenkin ollut aina äärimmäisen tyytyväinen, sillä Sopulitien eläinlääkäriasemalla (jonne Mikaelin huhtikuussa kiikutan) hammaskiven puhdistus ja röntgen maksavat yli 100 euroa vähemmän.

      Poista
  4. Lähtipä muhkusti karvaa. :D Raku on kans stressivaristaja, paita ja pöytä ihan karvoissa lekurikäynneillä ja näyttelyissä...

    Melkoinen hinta teillä hammaskiven poistolle ja röngtenille. :o Meidän käyttämällä asemalla (Oulussa) niiden yhteishinta oli vähän päälle 170 €. Jos vaan rahat riittää, niin melkein kannattaisi ottaa se patin tutkinta samaan syssyyn. Säästäisi ainakin klinikkamaksussa. :D Toivottavasti patti on vaaraton!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, sen takia vienkin Mikaelin Sopulitien ell-asemalle, jossa hinta-arvioksi annettiin 220€ (+/- 20€ riippuen vähän, mitä kaikkea joudutaan tekemään). En normaalisti lähtisi noin kauas, mutta saan kyydin äidiltäni, joten nyt ei tarvitse kuunnella infernaalisesti rääkyvää Mikaelia. :') Enpä muuten tajunnut kysyä aikaa varatessani, voisiko jalan patin tsekata samalla. Se olisi kuitenkin vaatinut ortopedin paikalle, joten ehkä olisi pitänyt tehdä tupla-ajanvaraus? En tiedä, miten tuollainen toimisi. Mikael ei kuitenkaan arista jalkaansa mitenkään, joten uskaltanen vähän aikaa odotella sen seuraavan käynnin kanssa niin lompakko saa vähän toipua...

      Poista