torstai 9. huhtikuuta 2015

Elämäni Mikaelina #1: Merilevä

Vanhempi itämaiseni aiheuttaa meille usein naurukohtauksia, jotka saavat haukkomaan henkeä ja tuovat lähes vedet silmiin - ihan vain olemalla Mikael. Kaikilla kissoilla on toki omat oikkunsa, mutta välillä tuntuu, että Miikh on oikeasti hieman hullu. Ja tämä on vain hyvä asia! On vaikeaa huolehtia laskujen maksamisesta tai ulkonäköpaineista, kun lemmikki tekee yhtäkkiä jotain aivan odottamatonta, ehkä jopa ihmismäisellä tavallakin. Tämä toistui taas yksi päivä, minkä myötä tajusin jotain: kuinka suuri sääli se on, ettei nämä huvittavat pienet asiat ole koko muun maailman tiedossa. Tästä ajatuksesta syntyi Elämäni Mikaelina -sarja, joka koostuu lyhyistä kertomuksista kuvien ja videoiden kera. Niiden ainoa tarkoitus on tarjota meille kaksijalkaisille jonkinlainen tulkinta yhdestä suurimmista mysteereistä: millaista on olla Mikael?

Matkamme alkaa merilevästä.

 photo SAM_5176_zps0izgadw1.png
 photo SAM_5198_zpsfilbsjd1.png

Kuivatut merilevälastut kuuluvat kissan luonnolliseen ruokavalioon, ainakin silloin, kun palvelija niitä itselleen ostaa. Merilevän ja Mikaelin rakkaustarina alkoi niin kuin monet muutkin ruokahitit: "Et sä kuitenkaan tykkää." No kyllä tykkäsi. :D Säilytän lastuja tuunatussa hillopurkissa ja kuullessaan tuon kumean lasikannen kolahduksen Mikael syöksyy keittiöön, nousee takajaloilleen ja hellästi taputtaa etutassullaan reittäni. Suusta ei pääse kiivasta ruokarääkymistä, vaan pikkulapsen vaikerrusta muistuttavaa piipitystä. Vielä kertaakaan en ole pystynyt kovettamaan sydäntäni ja olemaan antamatta pientä palaa. (Paitsi alla olevia kuvia ottaessa, sillä kyseiset lastut on maustettu chilillä.)

 photo SAM_5180_zpsb3nsb0yr.png
 photo SAM_5177_zpsaqqbq03c.png
 photo SAM_5197_zpswq7vbyag.png

Anna se tänne, senkin kakkapää. >:(

Hämärän peittoon jää, mitä tämä obsessio kertoo Mikaelin sielunelämästä. (Että hän on aasialainen?) Epäilen vahvasti, että suolaisuus on avainasemassa, sillä merilevän lisäksi on vain toinen herkku, jota Miikh kerjää... ja se onkin seuraavan osan aiheena.

5 kommenttia:

  1. Arvaan, että se toinen herkku on perunalastut! :D
    Meillä Vivi tykkää (tai siis tykkäisi, jos saisi, toki joskus onnistunut varastamaan), tai paremminkin; on ihan hulluna..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, niiiin lähelle osui tuo arvaus! Kyllä Mikael itse asiassa perunalastuistakin tykkää, mutta niitä ei meillä sen kummemmin syödä, joten poika ei niitä osaa sillä tavalla edes kaivata. ;D

      Poista
  2. Kiva uusi sarja, lemmikkien hullutukset tulee ehdottomasti jakaa muun maailman kanssa, jaettu nauru paras nauru. :D Jään innolla odottamaan jatko-osia!

    Mielenkiintoinen mieltymys! Meillä kisut ei välitä suuntaan eikä toiseen merilevästä, saavat sitä jodinlähteenä raakaruokinnassa. Tai nykyään oikeastaan vain Haiku saa kun Nora ei enää ole raa'alla ja Raku on allerginen ainakin tuolle yleisimmälle merilevälajille, mitä kaikki eläinten merilevävalmisteet on. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että tämä postaussarja kiinnostaa. Saisitte kyllä joka tapauksessa tietää, miten kukupää Mikael oikeasti on. :') Niin suuri persoona tuo pikkumies, että olisi suorastaan rikos olla kertomatta siitä muille.

      En tiennytkään, että merilevälle voi olla allerginen. Millä tavoin Raku oireilee siitä? En ole havainnut Mikaelilla mitään erityistä, mutta olisi se kai ihan hyvä olla tietoinen eri oireista. :)

      Poista
    2. Raku oireilee korvillaan, allergeeni lisää huomattavasti korvissa vaikuntuotantoa minkä seurauksena korvat kutisee ja ovat likaiset.

      Poista