torstai 23. huhtikuuta 2015

Hampaita, hintavertailua ja humalaisia.

Huh, josko tässä olisi viimeinen eläinlääkäriaiheinen postaus vähään aikaan. Käytin tässä kuussa nimittäin molemmat kissat klinikalla hammasasioissa, ja onneksi molempien osalta sain vain hyviä uutisia. Ajattelin tehdä vähän hintavertailua, vaikka samoja toimenpiteitä ei tehtykään. Mielestäni näistä nimittäin käy hyvin ilmi, että tasokasta hoitoa on mahdollista saada vähän halvemmallakin. Luvassa on myös muutamia surkuhupaisia (kännykkälaatuisia) kuvia, joita ei pidä ottaa turhan vakavasti. :)

Aloitetaan Mulanin mysteerihampaasta - tai siis kadonneesta sellaisesta. Minulla ei ole mitään käsitystä, missä tai miten se olisi voinut irrota, mutta yksi päivä satuin vain huomaamaan, että oikeanpuoleisen kulmurin kohta ammotti tyhjyyttään. Ien ei punottanut, eikä alueella ollut mitään tulehdukseen tai aristukseen viittaavaa. Otin yhteyttä kasvattajaan, jonka mielestä olisi hyvä kuvauttaa hampaisto jäännösjuurten ja niistä aiheutuvien ongelmien varalta. Näin päädyin varaamaan ajan lähimmältä klinikaltani, Animagilta, jonka eri toimipisteissä olen asioinut aikaisemminkin ja aina saanut erinomaista ja luotettavaa palvelua.

 photo 20150416_081320_zpsmmeb24i0.png

Hetki rauhoitusaineen annon jälkeen. Sain jäädä silittelemään Mulania sen vaikutusta odotellessa.

 photo 20150416_081350_zpse7ozgp3d.png
Tilulii.

Jätettyäni Mulanin (joka muuten sai hoitavalta lääkäriltä lempinimen Elohopea ylivilkkautensa vuoksi, hihii) klinikalle suuntasin kotiin ja noin kolmen tunnin kuluttua tuli soitto, että mustan lapsosen voisi tulla noutamaan kotiin. Suunnitelman mukaan hampaisto oltiin röntgenkuvattu, mutta mihinkään jatkotoimenpiteisiin hampaiden harjauksen lisäksi ei ollutkaan tarvetta: mitään jäännösjuuria ei näkynyt. Hammas oli siis irronnut juurineen päivineen täysin siististi pois. Hintaa koko käynnille tuli yhteensä 213,88€ (sis. alv), ja ko. käynnin aikana Mulan sai yhtä nukutusainetta ja kahta eri rauhoitusainetta.

Jotkut ehkä muistavatkin, että alunperin varasin ajan Mikaelillekin Animagilta, mutta kauhistelemani hinta-arvio sai etsimään muita vaihtoehtoja. Äitini tiesi vinkata Herttoniemessä sijaitsevasta Sopulitien eläinlääkäriasemasta, ja samat toimenpiteet (hammaskiven poisto ja röntgen) maksoivat siellä yli sata euroa vähemmän. Suuntasimme sinne itse asiassa tänä aamuna, joten, krhm, tapahtumat ovat erittäin tuoreessa muistissa. :D

Klinikan pientä L-kirjaimen muotoista odotusaulaa oltiin laajennettu sisäterassin muodossa, joten pääsin vähän syrjempään huutavan Mikaelin kanssa odottamaan aikaamme. Klinikkamanageri Kristiina Rautio (se rotukissatuomari) tuli katsomaan, kuka kopassa oikein karjuu ja jopa muisti Mikaelin pentuajalta, jolloin kasvattaja oli tuonut koko S-pentueen paikalle värinselvitysasioissa. Rautio kehui Mikaelia oikein komeaksi ja tiedusteli, ollaanko käyty näyttelyissä. Tämä on absurdin huvittavaa vain niille, jotka tuntevat Mikaelin, ja niinpä hymähtelin yksiselitteisesti, että kissa myytiin minulle lemmikkitasoisena. Uskokaa tai älkää, mutta Rautio kummasteli tätä ja oli täysin eri mieltä. Selitin kyllä vielä, että Mikael on hyvin arka ja yksi varvaskin puuttuu, joten emme muutenkaan kävisi näyttelyissä. Tämä suuri uutinen Mikaelin "arvosta" oli joka tapauksessa pakko jakaa miehen kanssa ja vastaukseksi sain seuraavan tekstarin:

"Mitä helvettiä? Ollaan aina luultu, ettei Mikaelista olis mihinkään, mutta se onkin koko ajan ollut salaa rotuvalio ;(. Ei sitä kyllä luonteen puolesta veisi kirveelläkään näyttelyyn, vaikka olisikin kaikki varpaat tallella. Onko kissoille vammaisurheilua? :D Nimittäin kategoriassa Kaunein kolmijalkainen kissa voisi Mikael olla aika kovilla."

Pian tämän jälkeen meidät kutsuttiin toimenpidehuoneeseen, missä keskustelin hammaslääkärin kanssa Mikaelin taustoista ja päädyimme siihen ratkaisuun, että hampaat on fiksua röntgenkuvata vain, jos suussa näkyy jotain epäilyttävää. Mikael ei taaskaan tuntenut piikkiä persuksessa, koska yhyy henkinen tuska ja poika ampaisi saman tien syliini vikisemään. Siinä sitten heijailin ja paijasin Mikaelia, kunnes sen silmät alkoivat harottaa ja lopulta koko kissa oli täysin tutulutu.

Tunnin odotusaika tuntui naurettavan lyhyeltä ja heräämisestään poika ilmoitti määkymällä ihan itse henkilökunnan sijaan. Koska kaikki oli kunnossa hammaskiveä ja pientä ienten ärsytystä lukuun ottamatta, röntgenkuvaa ei otettu ja hintaa käynnille tuli 110,00€ (sis. alv). Asemalla Mikael sai neljää eri lääkettä nesteytyksen lisäksi. Kotimatka sujui ihan tajuttoman nätisti, Mikael valitti vain pari kertaa, kun jouduin ottamaan käden pois kantokopasta ja olin kuin puulla päähän lyöty tämän takia. Olen tottunut siihen infernaalisesti karjuvaan apinaan, joka möyryää ylösalaisin kopassa mitä typerimpiin asentoihin ja tämä on syynä sille, miksi olen valinnut aina lähimmän eläinlääkäriaseman hinnasta juuri välittämättä. Kotona otin Mikaelin syliin samalla, kun katsoin paria vapaaottelumatsia ja totta kai oli pakko ottaa herra Rotuvaliosta muutamia edustavia lääkepöllykuvia. Mainittakoon, että Mikael rakastaa korvien möyhennystä eikä normaalistikaan välitä niiden ihmisen aiheuttamasta muodonmuutoksesta.

 photo Miikhiaineissa_zpsqkjog3je.png

Mikä look on paras känni-Miikhille?

Onko kukaan perehtynyt tarkemmin eläinlääkärimaksuihin ja siihen, millä tavoin ne määräytyvät? Vai meneekö se puhtaasti sillä logiikalla, että arvostetulla ja hyvällä sijainnilla olevalla klinikalla on varaa pyytää enemmän asiakkailtaan? Entä onko laitteiden käyttö aina manuaalista työtä kalliimpaa? On jotenkin hullunkurista, että alle kolmekiloisen kissan röntgenkuva yleisanestesiassa ja kolme lääkettä maksoivat yli satasen enemmän kuin melkein neljäkiloisen kissan nukutus, hampaiden puhdistus ultraäänilaitteella, ienrajojen putsaus, hampaiden kiillotus, nestytys ja neljän lääkkeen antaminen. Animagilla hammaskiven poiston ja röntgenkuvan hinnaksi arvioitiin vähintään 350€ ja Sopulitiellä sanottiin, että riippuen vähän mitä kaikkea kissan suusta löytyy hinnaksi tulee noin 220€. Nyt röntgenkuvaa ei otettu, joten pääsin 110€ euroa halvemmalla ja tästäkin minulla on vielä mahdollisuus lähettää korvauspyyntö LähiTapiolaan.

Kannattaa siis ehdottomasti tehdä vähän tutkimustyötä eläinlääkäriklinikoiden suhteen, mikäli lompakko sitä vaatii. Yksi hyvä keino on etsiä googlesta oman lähialueen klinikat (tai miksei vähän kauempaakin, jos on auto tai kissan kanssa matkustaminen julkisilla on mahdollista), ottaa puhelin reippaasti käteen ja tiedustella hintoja omiin tarpeisiinsa. Myös kokemusten lukeminen keskustelupalstoilta kriittisellä silmällä toiminee. Animagissa ei ole mitään vikaa, mutta Sopulitien kotoisa ilmapiiri, ystävällinen henkilökunta ja järkevä hinnoittelu (pidetään mielessä, että nyt ollaan Helsingissä) taisivat voittaa minut puolelleni mitä pikkutoimenpiteisiin tulee.

12 kommenttia:

  1. Hinnoista en osaa sanoa, kun täällä meillä päin on muutama paikka ja omaan tottuneena pysyttelen samassa paikkaa :) Ellin hammashoidot aikoinaan maksoivat yli 300 euroakin kerralla mutta siinä tehtiinkin jo useamman hampaan poistoja yms. Mutta Mikael. Kyllä minä olen aina katsonut että ompa komea poika :) sellasia ne mamman pojat ovat. Meilläkin mun mielestä Konsta alkaisi nyt olemaan komeimmillaan ja taitaapa silti nuo näyttelytohinat olla jo koettu. Kreetalla on selvästi parempi luonne niihin touhuihin mutta saas nähdä jos keltasilmäisenä sitä enää näytille viedään ;) Noh, onneksi ne on meille enemmän sitä mukana fiilistelyä kuin veristä kilpailua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai sitä on nyt pakko taipua uskomaan, että Mikael on komea kun niin monet ovat sitä sanoneet. ;) Kun on koko elämänsä pitänyt kissaa vain söpönä lemmikkinä niin vaikea yhtäkkiä kuvitella, että se voisi pärjätä näyttelyissä edes alkeellisesti. Omaan korvaan tuo 300 euron hinta useamman hampaan poistosta ei edes kuulosta niin pahalta, olisin saanut Animagissa pulittaa tuollaisesta operaatiosta varmaan pienen omaisuuden. :P

      Poista
  2. Mystinen tuo Mulanin tapaus! Röngtenissä ei siis näkynyt hammassyöpymien merkkejäkään, mikä olisi selittänyt katoamisen? Tosi hyvä, ettei ollut siten mitään vakavaa ja toivottavasti muut hampit pysyy tallessa! :)

    Tiedätkö miksi Mikael on lemmikkitasoinen? Lemmikkitasoisetkin voi pärjätä näyttelyssä, riippuen kai millaisesta virheestä on kyse ja miten paljon kilpailua siinä väriryhmässä ja luokassa on. Curleilla esim. korvien asento määrää kissan tason, mutta vaikka suorakorvainen/lähes suorakorvainen tai oikein kippurakorvainen (curlien korvien kärki ei saisi koskea takaraivoa) ei olekaan ihanne, niin nekin voivat silti menestyä. Rakusta kasvattaja on sanonut, ettei Raku todennäköisesti tule pärjäämään premier-tasoa ylemmäs, mutta toisaalta Rakun lähes suorakorvainen sisko on saavuttanut jo ainakin 2 titteliä ja Rakun veli, jolla kans on tosi kippurat korvat (en tosin tiedä onko ne vähän suoremmat kuin Rakulla) on valmistunut korkeimpaan titteliin leikkaamattomana eli taso on ollut vaativampi. Raku siis saattaisi pärjätäkin (ehkä), jos sen luonne olisi enemmän show-tyyppiä, että sitä olisi kannattavaa näyttelyihin edes viedä. :D Harmi kun teillä on sama juttu Mikaelin kanssa + se varvas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin ja jänis-Mikael on mun lemppari! :DD

      Poista
    2. En voisi koskaan olla tuomarina, varpaattomat saisi multa erityispalkinnon.....sen lisäksi että kaikki kissat voittaisivat.

      Poista
    3. Jänis-Mikael on munkin lemppari. :D Ja tosiaan mitään Mulanin kadonneesta hampaasta ei osattu sanoa. Sitä ei vain ollut, eikä mitään epäilyttävää suussa näkynyt. Itse asiassa mun pitäisikin kysyä kasvattajalta, miksi Mikael myytiin lemmikkitasoisena. Ei sillä mitään knikkiä tai muuta rakenteellista vikaa ole, mutta ehkä poika ei vain omannut niitä aivan ihanteellisia piirteitä. Hölmöltä rääpäleeltä se pienenä näytti. :D <3 Mulanistahan näki jo pentuna, että siitä kasvaa rodulle ihanteellinen yksilö. Helpompi myydä sellainen näyttelytasoisena.

      Poista
  3. Ei niistä hinnoista ota erkkikään selvää. Pyysin kerran erittelyä, kun osa jutuista meni kasvattajan piikkiin ja osa mun piikkiin, ja tosi vaikeaa oli. Kunnon erittelyä en saanut, mutta sitten joku summa ympyröitiin, mnkä sitten miinustin kasvattajan osuudesta... Huoh. Kyllä niihin joku roti pitäisi saada :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohduttavaa, etten ole ainoa jolle noi hintaerittelyt eivät ole selvä juttu. :')

      Poista
  4. Meillä Nilssonilta on kulmuri kanssa kadonnut itsestään, mutta sillä kun muutenkin puuttuu suusta noita hampaita sen kehistyshäiriön takia niin en ole kyllä tajunnut olla edes huolissani juurista tai mistään, kääk. Onneksi siitä on sen verran aikaa, että ongelmat olisi jo alkaneet jos olisivat..no alkaneet ;D

    Sen verran moista kusstannuksista, että klinikan varustus vaikuttaa myös noihin hintoihin eli onko siellä kriisitilannetta varten esim. erikoiskoneistoa tukemaan kissan elintoimintoja niiden heikentyessa esim. nukutuksessa. Hintoihin myöskin vaikuttaa henkilökunnan jatkokoulutukset. Missään tapauksessa en nyt siis sano, että halvemmassa on huonompi henkilökunta, koska ei se niin mene mutta kalliimmissa on tarjolla jotain vähän enemmän. Ja Animagissa tietty korotuksen hintaan tuo jo toi ketjuuntuminen.

    Mä käytän hinnoista huomimatta Animagi Felinaa ja itken sitten kuukausia maksun jälkeen. http://triomiumau.blogspot.fi/search/label/FORL
    Meillä on siellä oma luottolääkäri ja kun tässä meidän jengissä noi pojjat on vähän rikkinäisiä niin erikoistuminen kissajuttuihin on ison plussa.

    Kännikissa Mikaelin kuvista jänisversio myöskin kikatuttaa ehkä eniten, mutta niin kyllät ekee vähän jokainen muukin kuva:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä pointteja! Näin jälkikäteen ajatellen klinikan varustus ja muut mainitsemasi asiat luonnollisesti vaikuttavat hintatasoon. Aion jatkossakin hakeutua mahdollisimman halvalle klinikalle, kun kyseessä on vain kissan perushoito. :)

      Poista
  5. Keskeltä vasen =) Mahtavat nelkkukorvat on äärimmäisen söpikset tollasessa hieman luppanassa lentsikka-asennossa <3

    Eläinlääkärien hinnoitteluissa on aika mahtaviakin eroja saman paikkakunnan sisällä, olen huomannut. Olettaisin, että sitä selittänee osaltaan juuri jo aiemmin mainittu "varustelutaso" yms. Rokotusten ja sen sellaisten rutiinien kohdalla asialla ei liene asiakkaalle mainittavaa merkitystä. Meillä on käyty kunnan ell, ketjuissa ja isommassa yksityisessä. Vakilääkäriksi on kuitenkin tullut viimeiseksi mainittu. Hinnalla se ei kilpaile mutta toistaiseksi jäänyt vaikutelma, että saat vähintään, mistä maksat. On erikoistunutta henkilökuntaa ja systemaattiselta (sekä perustellulta) vaikuttava työote. Myös esim. anestesiassa, jossa noita hammasasioitakin hoidetaan, kuuleman mukaan saattaa hintaan vaikuttaa käytetyt menetelmät, monitorointi yms.

    Meille perusmuotoinen hammaskivenpoisto toisen toimenpiteen (kastraatio, piilokivekset) yhteydessä maksoi viime kuussa yht. 404 € (onneksi vakuutus). Hintaan kuului myös verikoe + labra, eli tarkastettiin pyynnöstäni joitain veriarvoja.

    Arvostan myös sitä herkkyyttä, jolla eläinpotilaita kohdellaan. Joskus on kuullut sanottavan, että eläin tarvitsee vain sen hoidon, ei sillä väliä jos on ronskimpi ell. Että ei sitä omistajaa ole oleellista miellyttää, ja eläimelle sillä ei ole merkitystä! Ko. klinikalla sen sijaan mietitään tarkkaan jännittävän eläimen hoitotoimenpiteet ja -otteet ja pyritään siihen että potilaalle ei jää traumoja ja säilytetään "hoitomyöntyvyys". Teslan kohdalla asialla on ollut suuri merkitys. Tesla on kyllä oikein helppo käsitellä ja kiltti siamilaispoika mutta uudet tai erilaiset tilanteet jänskyttää.

    Sekin on kiva, erityisesti Frankyn ja Hanin kohdalla, että kissoille on omat odotustilat. Toistaiseksi autottomille on vaikuttanut toki myös etäisyydet: huutavan ja/tai kipeän kissan kanssa ei hotsita kovin montaa bussimatkaa tehdä. Vielä kivampi jos matkan raaskii taittaa taksilla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläinpotilaiden kohtelu on minullekin yksi tärkeimmistä asioista. En kyllä veisi toiste, jos huomaisin ettei lääkäri tai muu henkilökunta ota yhtään huomioon esimerkiksi pelokkaan eläimen tarpeita. Mulanin kanssa sillä ei niin ole väliä, koska se on helppo potilas, mutta Mikaelin kohdalla syynään kyllä hyvin tarkkaan, miten ihmiset kohtelevat poikaa. Muun muassa tämän vuoksi tykästyin Sopulitien klinikkaan niin paljon. :)

      Poista