torstai 5. marraskuuta 2015

Elämäni Mikaelina #3: Hikisukat

Palaamme jälleen Mikaelin hämmentävän omituisiin mieltymyksiin, tällä kertaa keskittyen kissojen hajuaistin rikkaaseen maailmaan. Vuorossa on - tadaa - hikisukat! Kyllä. Mitä kauemmin ne ovat hiostavissa kengissä muhineet, sen parempi. Myös treenivaatteet, joissa on tuoretta hikeä ovat Miikhin mielestä aika ihanat, mutta niistä ei ole videokuvaa. Katsokaa nyt itsekin, tuo on selvää rakkautta.

tiistai 3. marraskuuta 2015

FIFé World Show 2015

Mikä on se todennäköisyys, että kahden vuoden flunssattomuuden jälkeen räväkkä pöpö iskee juuri ennen kovasti odotettua ulkomaannäyttelyä? Mulanin kasvattaja nimittäin tarjosi minulle tilaisuutta lähteä hänen tilalleen Ruotsiin paikan päälle muutama kuukausi takaperin, sillä uusi pentue vaati hänen tarkkaa huolenpitoaan. Eipä kauan tarvinnut miettiä vastausta! Kuumeelta sentään vältyin koko reissun aikana, joskaan se ei estänyt näyttelypaikalla tuoliin torkahtamista ennen kuin meidän kissoja oltiin edes arvosteltu. :')

Sen suuremmilta katastrofeilta joka tapauksessa vältyttiin, ellei lasketa mukaan sitä pientä faktaa, että näyttelyhalli oli jostain syystä pimennetty lukuun ottamatta lavaa juuri kuvauspäivänäni eli sunnuntaina. Tämän vuoksi jäätte ilman videota, mutta kaipa nämä muutamat kuvakaappaukset rakeisista videopätkistäni jotain osviittaa antavat menosta. Reportaasi alkakoon!

 photo mulanlaivassa_zpsdou5k2rv.png

Mulan tutkimassa laivan hyttiä.

Matka Helsingistä Malmöhön alkoi jo näyttelyviikonloppua edeltävänä torstaina: köröttelimme ensin kasvattajan autolla Riihimäelle, mistä me (= minä, kasvattajan poika, Mulan ja sen veli, Vili) nousimme YkkösKissojen vuokraamaan bussiin. Muutaman tunnin kuluttua olimme Turussa, minkä jälkeen vietimme yön laivalla, joka oli perjantaiaamuna rantautunut Tukholmaan. Siitä alkoikin noin kahdeksan tunnin bussimatka, jona aikana sain (vähän kateellisena, myönnän suoraan) ihastella Ruotsin satumaisia syysmaisemia. Melkein kaikki kissat matkustivat kantobokseissa omistajiensa vieressä, mutta Mulan oli kävely- ja ruokataukoja lukuun ottamatta koko ajan sylissäni vilttiin käärittynä - meidän molempien preferenssi, jos totta puhutaan. (Paluumatkalla neiti itse asiassa alkoikin protestoida heti, kun oli aika mennä kantokoppaan.) Pakko kyllä hehkuttaa, miten täydellinen pikku matkustaja Mulan on - ei huutoa, ei kitinää, ei turhaa koheltamista. Luojan kiitos, sillä Mikael kyllä huolehtii noista siskontyttönsäkin puolesta...

 photo IMG_0683_zpsgsmzwrqr.png

Näyttelypaikan kulkupassi, jonka toiselle puolelle pystyi sujauttamaan kissansa numeron.

 photo lava_zpsu3pclpxi.png
 photo rex_zpsp08evyim.png
 photo pesauml_zpsku0wjohy.png
 photo cr_zpsbmbkojc0.png
 photo valot_zpsosiuzy4s.png

Meidän noin parikymmentä henkilöä käsittävä ryhmä ei suinkaan ollut ainoa, joka oli lauantaina ajatellut tulevansa paikan päälle "hyvissä ajoin". Jono oli ihan tolkuttoman pitkä, mutta veti onneksi nopeasti eläinlääkärin tarkastusten ollessa pistokoeluonteisia (totta kai Mulan pyydettiin sivuun tätä varten). Lisäksi ilmoittautumispisteitä oli useita.

Huomasin aika nopeasti, että ihmiset olivat ottaneet häkkien koristelemisen tosissaan. Eri maiden kansallisvärien ja maskottien lisäksi näkyi paljon Halloween-aiheisia koristeita, mikä ei ollut yhtään huono juttu. Ehkä mieleenpainuvin asia lauantailta oli avajaisseremonian yhteydessä järjestetty tuomarien esittely: kunkin maan tuomarit tulivat lavalle ja saivat aplodit, joiden desibelit vetivät vertoja suosittujen artistien saamiin suosionosoituksiin. Tämä oli mielestäni äärimmäisen hassua ja vähän omituistakin, mutta taputin reippaasti mukana. :D Kissoja ei valitettavasti tullut kuvattua juuri yhtään tämän näyttelyn aikana, mutta muutamat cornish rexit piti laittaa nyt blogiinkin, kun olen niihin täysin hullaantunut.

Joillekin kissoille näyttelyyn ilmoitettujen eläinten lukumäärä - hurjat 1955 kappaletta - oli yksinkertaisesti liikaa. Keskustellessani muiden YkkösKissan ryhmäläisten kanssa kuulin, että monet kissat olivat olleet niin peloissaan, että niitä oli ollut mahdotonta arvostella. Tämä tapahtui myös Mulanille. Huomasin heti assarin kiikutettua Mulanin Thea Friskovecin pöydälle, että pikkuneiti ei olisi yhtään halunnut olla muiden lääpittävänä. Kikkare päästi varoittavaa urinaa, joka vain voimistui kun assari tietämättömänä taputti Mulania kielletyltä alueelta eli vatsasta. En uskaltanut puuttua tilanteeseen itse, mutta onneksi tuomari nopeasti pyysi minut paikalle ja sanoi, ettei pysty arvostelemaan näin hermostunutta eläintä. Otin Mulanin syliin, missä pikkuinen vielä mourusi hermostuneena ja samalla mietin sydän kurkussa, saadaanko edes sertiä. Thea onneksi totesi, että Mulan on hyvin kaunis kissa ja ehdottomasti saa sertinsä, mutta ilmiselvästä syystä ei voi ottaa sitä paneeliin. Tämä ei minua haitannut yhtään, vaan kiitosten jälkeen vein Mulanin rauhoittumaan häkkiinsä.

Tämä pieni välikohtaus söi hiukan omaa intoani olla näyttelyssä, sillä aina kun Mulan stressaa selvästi jotain tilannetta, minulle tulee kamalan huono omatunto. Viime kerralla Hyvinkäällä kaikki oli mennyt niin hienosti, (Mulan oli kehrännyt ja rakastunut tuomariin saaden lempinimekseen "sexy girl" :D), että ajattelin kaiken menevän taas hyvin. No, toivuin joka tapauksessa aika nopeasti ja sen jälkeen pystyinkin vitsailemaan Mulanin sattuneen muistamaan, että joskus muinoin kissoja palvottiin jumalina ja täten yhdelläkään kuolevaisella ei ollut oikeutta arvostella hänen eleganttia figuuriaan. Ja jos totta puhutaan, niin en usko että Mulanilla olisi ollut mahdollisuuksia päästä TP-paneelista enää eteenpäin. Extreme-tyyppiset itämaiset (korvat todella alhaalla, jolloin rodulle ihanteellinen "kolmio" katoaa) olivat selvästi suosiossa, mikä oli hyvin jännä asia ottaen huomioon, että itisten jalostuksesta koskien tällaisia kissoja ollaan käyty kuumaa keskustelua. Komeita eläimiä kaikki voittajat minun silmiin kuitenkin olivat.

 photo IMG_0706_zpsjv5niwbv.png

Matkan tärkein saavutus eli serti, johon on hauskasti painatettu World Shown logon kissat.

 photo mulan_zps8nocqvgx.png
Tui tui. :3

 photo arvostelu_zpskxihr5ry.png
 photo 8Y1A1570_zpstjcmxuwu.png
Kuva © Petri Jaakkola

Hotellissa vietetyn yön jälkeen suuntasimme sunnuntaina MalmöMässaniin World Winner -paneeleja tiirailemaan. Suomalaiset olivat kunnon asenteella matkassa ja välillä tuntui, ettei yleisössä muita ollutkaan. Kannustusmieli oli niin korkealla, että toinen paneelin juontajista pyysi hillitsemään lippujen heilutusintoa sen verran, että live stream -kamera saisi kuvattua kissojakin. Hirveä määrä porukkaa pakkautui lavan eteen, ja mikäli muistan oikein, taisin seurata vähän matkaa I-kategorian paneelia, minkä jälkeen menin torkkumaan tuolille joksikin aikaa ja palasin katsomaan III- ja IV-kategorian paneeleita. Tuloslaskennan aikana yleisöä pidettiin jännityksessä mm. kaiuttimista tulevalla sydämen tykytyksellä tai nostattavalla musiikilla. Oli hienoa nähdä, miten ihmiset osasivat iloita muidenkin voittajien puolesta, eikä näyttelytouhua otettu liian vakavasti. Minussa ei ole pisaraakaan isänmaallisuutta, joten en sen kummemmin pitänyt peukkuja pystyssä nimenomaan suomalaisille. Valitsin jatkoon päässeistä aina oman suosikin ja olin erityisen tyytyväinen, jos juuri se kissa satuttiin valitsemaan World Winneriksi.

Hienosta showsta huolimatta minulla on edelleen vähän ristiriitaiset tunteet World Winner -paneelista. Olen aika herkkä eläinten pelon/ahdistuksen suhteen, mistä johtuen välillä teki tiukkaa seurata tapahtumia. Suurin osa kissoista ei välittänyt melusta, mutta jotkut yksilöt yrittivät kynsin tarttua assareihin päästäkseen piiloon välkkyviä salamavaloja, pauhaavaa musiikkia ja ihmisten hurrausta. Toisaalta oli myös sellaisiakin kissoja, jotka näyttivät suorastaan paistattelevan suosiossa.

Näyttely loppui osaltani hyvissä tunnelmissa ja kotimatka alkoi seuraavana aamuna. Mulan tosiaan pisti jo vähän hanttiin kantokoppaan menemistä, sillä olisi mielummin ollut koko ajan sylissäni. Tähän loppuun voisin vielä nopeasti jakaa pienen tarinan, joka sijoittuu sunnuntai-iltaan ja demonstroi hyvin, miten paljon energiaa pienelle kissalle voikaan kasautua kahden päivän häkissä nököttämisen jälkeen. Hiekka-astia kutsui, mutta sieltä päästyään Mulan kiiti suoraan vessaan tarkoituksenaan hypätä lavuaariin. Sihti oli kai vähän huono, mistä syystä Kikkare jäi roikkumaan reunalta, oli siinä hölmistyneenä pari sekuntia, mätkähti sitten elegantisti lattialle kyljelleen, suti takaisin kohti sänkyä ja hyppäsi päin huoneen ainoata ikkunaa mojovan kolahduksen saattamana ja kimposi siitä vihdoinkin sängylle alkaen jahdata näkymätöntä saalista peiton alta. Että sellaiset matkahepulit tällä kertaa. :D

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Ouija.

Yleisen uupumuksen ja flunssaan sairastumisen vuoksi Itämaisen laulu oli syyskuun Wienin reissun jälkeen vähän pidemmällä tauolla kuin oli aikomus, mutta palaamme jälleen elinvoimaisina näytön ääreen! Näin Halloweenin jälkimainingeissa onkin täydellistä aloittaa materialistisella postauksella, joka käsittelee viimeisintä kissa-aiheista ostostani.

 photo IMG_0697_zpsgpxbzyas.png
 photo IMG_0701_zpsxinx3vbi.png
 photo IMG_0698_zps2fozvpp3.png

Olen loppujen lopuksi erittäin nirso kissakamojen suhteen, ja jos miettii ihan yleisellä tasolla kissatauluja, niin ne ovat lähes poikkeuksetta järkyttävän mauttomia (tämä on vain henkilökohtainen mielipiteeni). Siksi tulikin yllätyksenä, että luovin tieni suoraan tämän pikku maalauksen luokse eräässä krääsäkaupassa. Mielestäni tuossa on jotain mystisen kiehtovaa ja hauska, vähän erilainen idea! Pidän taulusta oikeasti niin paljon, että mieheltä kysymättä laitoin sen keittiön seinälle. :D Onneksi uusi koriste otettiin vastaan neutraalein tuntein. Nyt meillä onkin Halloween jokaisena vuoden päivänä, hihii.

 photo IMG_0700_zpsoi1yhq3e.png

Olen seuraavaksi väsäämässä hyvin tiivistettyä postausta Malmössä pidetystä World Showsta. Tuloksen olenkin jo laittanut Näyttelyt-välilehdelle. :)