FIFé World Show 2015

Mikä on se todennäköisyys, että kahden vuoden flunssattomuuden jälkeen räväkkä pöpö iskee juuri ennen kovasti odotettua ulkomaannäyttelyä? Mulanin kasvattaja nimittäin tarjosi minulle tilaisuutta lähteä hänen tilalleen Ruotsiin paikan päälle muutama kuukausi takaperin, sillä uusi pentue vaati hänen tarkkaa huolenpitoaan. Eipä kauan tarvinnut miettiä vastausta! Kuumeelta sentään vältyin koko reissun aikana, joskaan se ei estänyt näyttelypaikalla tuoliin torkahtamista ennen kuin meidän kissoja oltiin edes arvosteltu. :')

Sen suuremmilta katastrofeilta joka tapauksessa vältyttiin, ellei lasketa mukaan sitä pientä faktaa, että näyttelyhalli oli jostain syystä pimennetty lukuun ottamatta lavaa juuri kuvauspäivänäni eli sunnuntaina. Tämän vuoksi jäätte ilman videota, mutta kaipa nämä muutamat kuvakaappaukset rakeisista videopätkistäni jotain osviittaa antavat menosta. Reportaasi alkakoon!

Mulan tutkimassa laivan hyttiä.

Matka Helsingistä Malmöhön alkoi jo näyttelyviikonloppua edeltävänä torstaina: köröttelimme ensin kasvattajan autolla Riihimäelle, mistä me (= minä, kasvattajan poika, Mulan ja sen veli, Vili) nousimme YkkösKissojen vuokraamaan bussiin. Muutaman tunnin kuluttua olimme Turussa, minkä jälkeen vietimme yön laivalla, joka oli perjantaiaamuna rantautunut Tukholmaan. Siitä alkoikin noin kahdeksan tunnin bussimatka, jona aikana sain (vähän kateellisena, myönnän suoraan) ihastella Ruotsin satumaisia syysmaisemia. Melkein kaikki kissat matkustivat kantobokseissa omistajiensa vieressä, mutta Mulan oli kävely- ja ruokataukoja lukuun ottamatta koko ajan sylissäni vilttiin käärittynä - meidän molempien preferenssi, jos totta puhutaan. (Paluumatkalla neiti itse asiassa alkoikin protestoida heti, kun oli aika mennä kantokoppaan.) Pakko kyllä hehkuttaa, miten täydellinen pikku matkustaja Mulan on - ei huutoa, ei kitinää, ei turhaa koheltamista. Luojan kiitos, sillä Mikael kyllä huolehtii noista siskontyttönsäkin puolesta...

Näyttelypaikan kulkupassi, jonka toiselle puolelle pystyi sujauttamaan kissansa numeron.

Meidän noin parikymmentä henkilöä käsittävä ryhmä ei suinkaan ollut ainoa, joka oli lauantaina ajatellut tulevansa paikan päälle "hyvissä ajoin". Jono oli ihan tolkuttoman pitkä, mutta veti onneksi nopeasti eläinlääkärin tarkastusten ollessa pistokoeluonteisia (totta kai Mulan pyydettiin sivuun tätä varten). Lisäksi ilmoittautumispisteitä oli useita.

Huomasin aika nopeasti, että ihmiset olivat ottaneet häkkien koristelemisen tosissaan. Eri maiden kansallisvärien ja maskottien lisäksi näkyi paljon Halloween-aiheisia koristeita, mikä ei ollut yhtään huono juttu. Ehkä mieleenpainuvin asia lauantailta oli avajaisseremonian yhteydessä järjestetty tuomarien esittely: kunkin maan tuomarit tulivat lavalle ja saivat aplodit, joiden desibelit vetivät vertoja suosittujen artistien saamiin suosionosoituksiin. Tämä oli mielestäni äärimmäisen hassua ja vähän omituistakin, mutta taputin reippaasti mukana. :D Kissoja ei valitettavasti tullut kuvattua juuri yhtään tämän näyttelyn aikana, mutta muutamat cornish rexit piti laittaa nyt blogiinkin, kun olen niihin täysin hullaantunut.

Joillekin kissoille näyttelyyn ilmoitettujen eläinten lukumäärä - hurjat 1955 kappaletta - oli yksinkertaisesti liikaa. Keskustellessani muiden YkkösKissan ryhmäläisten kanssa kuulin, että monet kissat olivat olleet niin peloissaan, että niitä oli ollut mahdotonta arvostella. Tämä tapahtui myös Mulanille. Huomasin heti assarin kiikutettua Mulanin Thea Friskovecin pöydälle, että pikkuneiti ei olisi yhtään halunnut olla muiden lääpittävänä. Kikkare päästi varoittavaa urinaa, joka vain voimistui kun assari tietämättömänä taputti Mulania kielletyltä alueelta eli vatsasta. En uskaltanut puuttua tilanteeseen itse, mutta onneksi tuomari nopeasti pyysi minut paikalle ja sanoi, ettei pysty arvostelemaan näin hermostunutta eläintä. Otin Mulanin syliin, missä pikkuinen vielä mourusi hermostuneena ja samalla mietin sydän kurkussa, saadaanko edes sertiä. Thea onneksi totesi, että Mulan on hyvin kaunis kissa ja ehdottomasti saa sertinsä, mutta ilmiselvästä syystä ei voi ottaa sitä paneeliin. Tämä ei minua haitannut yhtään, vaan kiitosten jälkeen vein Mulanin rauhoittumaan häkkiinsä.

Tämä pieni välikohtaus söi hiukan omaa intoani olla näyttelyssä, sillä aina kun Mulan stressaa selvästi jotain tilannetta, minulle tulee kamalan huono omatunto. Viime kerralla Hyvinkäällä kaikki oli mennyt niin hienosti, (Mulan oli kehrännyt ja rakastunut tuomariin saaden lempinimekseen "sexy girl" :D), että ajattelin kaiken menevän taas hyvin. No, toivuin joka tapauksessa aika nopeasti ja sen jälkeen pystyinkin vitsailemaan Mulanin sattuneen muistamaan, että joskus muinoin kissoja palvottiin jumalina ja täten yhdelläkään kuolevaisella ei ollut oikeutta arvostella hänen eleganttia figuuriaan. Ja jos totta puhutaan, niin en usko että Mulanilla olisi ollut mahdollisuuksia päästä TP-paneelista enää eteenpäin. Extreme-tyyppiset itämaiset (korvat todella alhaalla, jolloin rodulle ihanteellinen "kolmio" katoaa) olivat selvästi suosiossa, mikä oli hyvin jännä asia ottaen huomioon, että itisten jalostuksesta koskien tällaisia kissoja ollaan käyty kuumaa keskustelua. Komeita eläimiä kaikki voittajat minun silmiin kuitenkin olivat.

Matkan tärkein saavutus eli serti, johon on hauskasti painatettu World Shown logon kissat.
Tui tui. :3

Kuva © Petri Jaakkola

Hotellissa vietetyn yön jälkeen suuntasimme sunnuntaina MalmöMässaniin World Winner -paneeleja tiirailemaan. Suomalaiset olivat kunnon asenteella matkassa ja välillä tuntui, ettei yleisössä muita ollutkaan. Kannustusmieli oli niin korkealla, että toinen paneelin juontajista pyysi hillitsemään lippujen heilutusintoa sen verran, että live stream -kamera saisi kuvattua kissojakin. Hirveä määrä porukkaa pakkautui lavan eteen, ja mikäli muistan oikein, taisin seurata vähän matkaa I-kategorian paneelia, minkä jälkeen menin torkkumaan tuolille joksikin aikaa ja palasin katsomaan III- ja IV-kategorian paneeleita. Tuloslaskennan aikana yleisöä pidettiin jännityksessä mm. kaiuttimista tulevalla sydämen tykytyksellä tai nostattavalla musiikilla. Oli hienoa nähdä, miten ihmiset osasivat iloita muidenkin voittajien puolesta, eikä näyttelytouhua otettu liian vakavasti. Minussa ei ole pisaraakaan isänmaallisuutta, joten en sen kummemmin pitänyt peukkuja pystyssä nimenomaan suomalaisille. Valitsin jatkoon päässeistä aina oman suosikin ja olin erityisen tyytyväinen, jos juuri se kissa satuttiin valitsemaan World Winneriksi.

Hienosta showsta huolimatta minulla on edelleen vähän ristiriitaiset tunteet World Winner -paneelista. Olen aika herkkä eläinten pelon/ahdistuksen suhteen, mistä johtuen välillä teki tiukkaa seurata tapahtumia. Suurin osa kissoista ei välittänyt melusta, mutta jotkut yksilöt yrittivät kynsin tarttua assareihin päästäkseen piiloon välkkyviä salamavaloja, pauhaavaa musiikkia ja ihmisten hurrausta. Toisaalta oli myös sellaisiakin kissoja, jotka näyttivät suorastaan paistattelevan suosiossa.

Näyttely loppui osaltani hyvissä tunnelmissa ja kotimatka alkoi seuraavana aamuna. Mulan tosiaan pisti jo vähän hanttiin kantokoppaan menemistä, sillä olisi mielummin ollut koko ajan sylissäni. Tähän loppuun voisin vielä nopeasti jakaa pienen tarinan, joka sijoittuu sunnuntai-iltaan ja demonstroi hyvin, miten paljon energiaa pienelle kissalle voikaan kasautua kahden päivän häkissä nököttämisen jälkeen. Hiekka-astia kutsui, mutta sieltä päästyään Mulan kiiti suoraan vessaan tarkoituksenaan hypätä lavuaariin. Sihti oli kai vähän huono, mistä syystä Kikkare jäi roikkumaan reunalta, oli siinä hölmistyneenä pari sekuntia, mätkähti sitten elegantisti lattialle kyljelleen, suti takaisin kohti sänkyä ja hyppäsi päin huoneen ainoata ikkunaa mojovan kolahduksen saattamana ja kimposi siitä vihdoinkin sängylle alkaen jahdata näkymätöntä saalista peiton alta. Että sellaiset matkahepulit tällä kertaa. :D

FELIX Tallinna 22.-23.8.2015

Ensivaikutelma Tallinnan kissanäyttelykulttuurista antoi hyvin rennon kuvan - ihmiset lähtivät kotiin ennen paneelin loppumista, tuomareiden kanssa keskusteltiin vapaasti, assarit näpräsivät kännyköitään ja kuuntelivat musiikkia arvostelujen aikana. Toisaalta myös totinen kilpailuhenkisyys oli melko voimakasta, varsinkin itänaapureiden osalta. Ilmeisesti eräs nainen suorastaan närkästyi, kun hänen kissaansa ei valittukaan TP:ksi ja siitä syntyi pieni show. Kokemus oli silti ennen kaikkea positiivinen, vaikka pientä urheiluhallia ei oltu ilmastoitu mitenkään, minkä seurauksena niin kissat kuin omistajatkin olivat melko väsyneitä kuumuudesta.

Lauantaiaamu alkoi hauskalla sattumalla, kun tajusin että meitä vastapäätä oli Mäyrä-Kaarlo. Olin vain pari päivää ennen näyttelyä löytänyt Kaarlon ja Maunon instagramin, ja tästä pitikin mainita kisun omistajalle. Vaihdoimme pari sanaa silloin tällöin ja vähän harmittaa, etten tajunnut pyytää lupaa ottaa Kaarlosta parempaa kuvaa. Mäyrä-Kaarlon porukassa oli toinenkin cornish rex, jota kuulin vain kutsuttavan Rotaksi, mikä oli mielestäni äärimmäisen suloista. Vieressämme oli myös hyvin mukava ruotsalaisperhe, jonka komea aby oli niin hellyydenkipeä ettei ollut tosikaan.

Kuten olin veikannutkin, ensimmäinen päivä kului kaiken ihmettelyssä. Päivä tuntui tuhottoman pitkältä, sillä arvostelut alkoivat vasta yhdentoista maissa ja venyivät lähemmäs seitsemään. Alkuun Mulan jaksoi hyvin tutkia hallin menoa sylistäni, mutta pian tukala ilma pakotti pikkuisen vetäytymään häkkiinsä. Olin tämän takia taas ylpeä Kikkareesta, sillä tuomarin arvostelussa se ei ollut lainkaan kärttyinen, ehkä vähän ujo tosin. Dorte Kaae, meidän tuomarimme lauantaina, tykkäsi Mulanista mielettömästi. Hän löysi koko ajan jotain uutta ihasteltavaa, varsinkin pitkä häntä näytti tekevän vaikutuksen. Pieni huomautus tuli "hikisestä turkista", joka oli kyllä omaa syytäni kokeiltuani ensimmäistä kertaa jotain silky spray -tuotetta, mikä saikin sitten turkin kiiltämään liiankin tehokkaasti. Onneksi tuomari laittoi sen kuumuuden piikkiin, eikä maininnut asiasta itse arvostelusetelissä. :D Mulan pääsi TP-paneeliin asti, mutta ei voittanut siinä. Se kuitenkin valmistui GIC:ksi saatuaan viimeisen sertin luokassa 5 ja täten siirtyi luokkaan 3.

Lauantain Best of Best oli O'Kay Orient Angel Bon-Bon Baby ja niin ansaitusti! ;_; ♥

Edellisessä postauksessa tulikin mainittua, että lähdin matkaan Mulanin kasvattajan kanssa. Meillä oli mukana kolme kissaa kumpanakin päivänä: Nuppu, Vili (Mulanin veli) sekä tietysti Kikkare. Kuvia muista kissoista ei juurikaan ole, sillä säästin sunnuntain kuvauspäiväksi - mikä oli virhe, koska moni kissoista osallistui näyttelyyn vain lauantaina. Videomateriaalia onkin ihan hyvin, mutta sen editoimisessa kestänee tovi.

Sunnuntaina tosiaan Mulan sai ensimmäisen CACS-sertinsä. Tuomari Ad de Brujin oli vähän vaitonaisempaa sorttia, enkä tiennyt yhtään mitä mieltä herra oli Mulanista. Sanoi kuitenkin, että nähdään myöhemmin eli TP-paneeliin päästiin. Taso oli odotetustikin aika kova ja tuomarilla oli vaikeuksia päättää voittaja, mutta päätyi sitten hetken pohdinnan jälkeen Mulaniin. :3 Mulan aina turhautuu paneeleissa, joissa sitä täytyy venyttää pidempään kuin nopeassa arvostelussa. Ei se ala riekkua, mutta vetkuloi käsissä ja asentoa pitää hakea välillä uudelleen. Muuten lapsi käyttäytyi oikein mallikkaasti ja päivä jatkui meidän molempien osalta hyvin.

Mummeli Dinazinha Queena eli Nuppu.
Mummeli Dinazinho Vili.

TP-voitto jo itsessään oli hieno saavutus, mutta se tarkoitti myös BIS-paneeliin osallistumista. Tämä oli loistavaa, koska en ole ennen kuvannut Mulania paneelissa erinäisistä syistä - enkä päässyt tälläkään kertaa. Tilanne oli kaiken kaikkiaan hyvin hämmentävä, mutta yritän kertoa sen mahdollisimman tarkasti juuri niin kuin sen itse koin.

IV-kategorian BIS-paneeli oli pyörähtänyt käyntiin, toinen naaraista oli jo tuotu pöydälle ja mietin, että mikäs mättää kun Mulania ei näy missään. Yhtäkkiä kuulutettiin, että kissa nro 195:n omistaja tarvitaan paikalle heti ja näin, kun kasvattaja hakeutui häkkien luokse. Pian tämän jälkeen hän viittoi minut myös sinne ja tajusin vain, miten Mulanin häkin ympärille oli kerääntynyt ainakin kymmenen ihmistä. Ensimmäinen reaktio oli totta kai vatsaa vääntävä huoli, olin ihan varma, että Mulan oli saanut jonkinlaisen sairaskohtauksen. No joo, ei ihan. Paikalla ollut tuomari totesi, että kissa on aggressiivinen, ja vaati, että assarin sijaan minun täytyy itse ottaa se häkistä pois ja esitellä paneelissa. Tuijotin paikoillaan kyhjöttävää Kikkaretta, otin sen ongelmitta ulos, kiikutin arvostelupöydälle, katsoin miten tuomarit käsittelivät sitä sen ollessa täysin rento, otettiin voitto kotiin, kaappasin palkinnot syliin ja lähdin edelleen täysin hämmentyneenä takaisin omalle häkkipaikalle.

En halua syyttää ketään, koska en ollut alusta asti paikalla todistamassa tilannetta, mutta epäilen vähän että asiasta tehtiin isompi juttu kuin se oikeasti oli. Jos Mulan on huonolla tuulella, se ei mitenkään maagisesti rauhoitu ollessani läsnä, vaan näyttää kyllä minullekin, että nyt ottaa päähän. Kun avasin häkin oven ja kaappasin Mulanin syliin, siinä ei ollut merkkiäkään aggressiivisuudesta. Arvostelevat tuomarit olivat yhtä pihalla kuin minä, kyselivät vain Mulanilta itseltään että etkös halunnut tulla häkistä ulos. :') Jälkikäteen sain kuulla kasvattajalta, että tuollaista - eli omistaja itse esittelisi kissan BIS-paneelissa - ei koskaan tapahtuisi Suomessa ja muutamilla ihmisillä oli sitten ollut jupisemista aiheesta. Vaikea sanoa vastalauseita moisesta säännöstä tietämättä, varsinkin kun tuomari vain kiinnittää kissan numerolapun paitaani pyykkipojalla ja vaatii minua immediately menemään paneelipöydälle. Näin jälkikäteen ajatellen ymmärrän kyllä, että assarien osuus puolueettomuuden suhteen tuossa tilanteessa on reilu kaikille osallistujille. Vähän ikävistä kommenteista huolimatta kasvattaja lopulta sai tilanteen kääntymään positiiviseksi toteamalla, että sainpahan taas yhden erikoisen kokemuksen, joka tuskin tulee toistumaan. (Aikaisemmin, muistaakseni kolmannessa näyttelyssäni, minut kutsuttiin assariksi ilman minkäänlaista koulutusta tai kokemusta.) Tämän vuoksi säästin pyykkipojan numerolappuineen ja aion varmaan kehystää sen ihan piruuttani. :P

Laiva kutsuu.

Tulevana viikonloppuna järjestettävä Felixin kissanäyttely Tallinnassa on ensimmäinen ulkomaan näyttelyni. Vähän jännittää, sillä kissamaailman sanasto ei ole englanniksi ihan sieltä tutuimmasta päästä. Onneksi mukaan lähtee kasvattaja, jolta voi kysyä neuvoa kaikessa - ilman häntä olisinkin jo varmaan täydessä paniikissa. :D Mulanille tämä on toinen kerta kyseisessä maassa. Pikkuneidistä tykättiin kovasti helmikuun näyttelyssä toisena päivänä ja oli sekä VP, TP että KT. Katsotaan mitä mieltä tuomarit ovat tällä kertaa, kun Kikkare kilpailee eri luokassa. Omaan silmääni tuo pirpana on totta kai se paras, joten mitäpä kenenkään muun mielipiteellä väliä. >;)

Tarkoituksena olisi ottaa kuvia ja jonkin verran videomateriaalia. Katsotaan miten hyvin tämä toteutuu, sillä todennäköisesti ainakin ensimmäinen päivä menee kaiken pällistelyyn ja aikataulujen kyttäämiseen. Toivon ihan kamalasti, että Mulan ei olisi huonolla tuulella nyt kun Mikael ei tule mukaan. Pitää vain suihkutella Feliwayta parin tunnin välein kaikkialle ja toivoa parasta.

Ja miksi Mikael ei tule mukaan? Koska hän on alla olevan kuvan perusteella erittäin reippaalla matkamielellä lähdössä hoitoon ystävälleni, joka juuri eilen sai rottweilerin pennun. Fun times. :D

"Onks pakko jos ei haluu?"

SUROK Hämeenlinna 25.-26.7.2015

Terveiset täältä pimeästä ja metelin täyttämästä remonttitalosta! Elämä on viime aikoina ollut vähän hermoja raastavaa, mutta ajattelin nyt aktivoitua tämän blogin suhteen olosuhteista huolimatta. Toukokuussa oli yksi näyttely (johon en jostain syystä ottanut kameraa) ja nyt viimeisin Hämeenlinnassa pari päivää sitten. Tähän asti en ole voinut hyvällä omatunnolla nauttia näyttelyviikonlopuista, sillä Mulan on syystä tai toisesta ollut todella kärttyinen. Hämeenlinnan näyttelyn myötä voin kuitenkin julkisesti ilmoittaa, että olen täysin koukussa tähän touhuun. Tein tällä kertaa nimittäin yhden asian eri tavalla: otin Mikaelin mukaan.

Kyllä. Mikaelin. Tuon jänishousujen kuninkaan, kissan, joka pelkää jopa minua jos jalassani on kengät, joita se ei ole koskaan aikaisemmin nähnyt. Niinpä lähdin huolestuneena matkaan lauantaiaamuna, enkä voinut tehdä muuta kuin toivoa parasta. Lopputuloksesta voin sanoa tämän verran: aion tästä lähtien ottaa Mikaelin mahdollisuuden mukaan näyttelyihin kaverikissaksi. Ihan mieletön vaikutus Mulaniin, kun se sai käpertyä häkissä enonsa kylkeen ja rauhoittua lääppimiskierrosten välissä. Ei kärttyisyyttä, ei mitään. Mikael alkuun toki pälyili huolestuneena ympärilleen ja jätti eläinlääkärin pöydälle muistoksi pienen karvaläjän, mutta muuten kaikki meni tosi hienosti, tuli jopa itse haistelemaan vieraiden ihmisten käsiä. Olin niin ylpeä siitä. :') Oli huvittavaa myös kuunnella, miten sitä verrattiin Sepeen, Mikaelin punaiseen veljeen, joka on myös kiertänyt näyttelyitä. Minua kehotettiin ottamaan selvää, voisinko näyttelyttää poikaa amputoidusta varpaasta huolimatta. En usko Mikaelin nauttivan parrasvaloista, mutta onhan se aina kiva kuulla noin myönteisiä mielipiteitä omasta kissasta.

Kuvat © Petri Jaakkola

Ensimmäisestä päivästä ei ole hirveästi sanottavaa. Se tuntui pitkältä ja raskaalta, mutta enpähän enää ollut yhtä pihalla kuin aikaisemmin. Osasin jo aika itsenäisesti huolehtia, koska Mulan täytyy kiikuttaa tuomarille, joka lauantaina oli Martti Peltonen. Hän syynäsi kissan erityisen tarkkaan ja jäi pohtimaan paikoittaista ruskeaa karvoitusta, kävi jopa hakemassa toisen mielipiteen asiasta. Siinä odotellessa sain kuulla kasvattajalta, että mustat kissat hyvinkin usein muuttuvat rusehtaviksi kesäisin (täysin uutta tietoa minulle). Jos ymmärsin oikein, tuomari oli miettinyt pitäisikö värikoodia muuttaa, mutta tähän ei ryhdytty ja niinpä Mulan pääsi sertin kera takaisin enonsa kylkeen loppuiltapäiväksi.

Sunnuntain olin alunperin varannut kuvauspäiväksi, mutta yllättävä paneeliin pääsy, sen alkamisen ja Tessan kuvauslistan seuraaminen piti minut vainoharhaisen kiireisenä. Tällä kertaa Mulanin tosiaan arvosteli Vera Vasilieva, jolla oli lähinnä vain hyvää sanottavaa Kikkareesta: silkkinen ja lyhyt musta turkki, suuret ja hyvin asettuneet korvat, upean väriset silmät (joskin hiukan liian avoimet), vahva leuka, nätti naama (kuono aavistuksen liian lyhyt hänen makuunsa), pitkät raajat ja kokonaisuudeltaan elegantti nuori neiti. Vieressä ollut tuomarioppilas kommentoi Mulanin olevan hiukan laiha, mutta Vera vain hyssytti vieressä ja sanoi, että ruumiinrakenne on ihanteellinen nuorelle naaraalle. :D Viime kerralla noottia nimittäin tuli Mulanin hoikkuudesta ja pentumaisesta ruumiinrakenteesta, joten lihotuskuuri selvästikin teki tehtävänsä. Värin parhaasta ei kilpailtu tällä kertaa ollenkaan kolmannen mustan itiksen ollessa kastraatti, mutta tuomarin parhaaksi Mulan kyllä valittiin.

En tiedä miksi, mutta jännitän paneeleita aina ihan käsittämättömän paljon (sydän hakkaa lujaa ja jalat tuntuvat veteliltä), eikä kilpailu kategorian parhaasta näyttelyn loppuvaiheilla ollut poikkeus. Heijasin Mulania sylissäni ja supisin sille, että se on mielestäni paras kissa vaikka ei voittaisikaan tai jotain muuta yhtä kornia. Assarin tullessa noutamaan Kikkareen hakeuduin vähän parempaan paikkaan ja seurasin sivusta arvostelun etenemistä. Lopputulos ei sinänsä yllättänyt, sillä vastakkain päätyivät Mulan ja eräs toinen naaras, jota vastaan Mulan on aikaisemminkin paneeleissa ollut. Todella kaunis kissa, jonka nimeä on valitettavasti tiedä (edit: kyseessä on Kati Mikkolan Manhunters Check Me Out "Essi"). Tällä kertaa tuomarit suosivat Mulania ja olin niin yllättynyt, etten aluksi tiennyt mitä tehdä. :D Kasvattaja taputti selkään ja kehotti hakemaan pikkuisen. Tuttuun tapaan pääsin siis säheltämään kameroiden edessä, kun ensin tuli kiire päästä hakemaan kissa salin toisesta päästä ja palkinnot olivat unohtua autuaasti, sitten ne kainaloon saatuani piti vielä tasapainotella kärsivällisyyden rajoilla olevan kissan ja tavarakasan kanssa. Kaikki eivät vain voi olla yhtä elegantteja, kuin tämä neiti. ♥

Olitteko te Hämeenlinnan näyttelyssä osallistujina tai katsojina? Miten viikonloppu meni teidän ja/tai kissojen osalta? Itse huomasin sunnuntai menevän paljon nopeammin ja helpommin kuin lauantain, mistähän lie johtuu.

RUROK 11.4.2015

Vuorossa nyt vihdoinkin se luvattu postaus PetExpon yhteydessä järjestetystä Rurokin näyttelystä. Kasvattaja oli ilmoittanut Mulanin molemmille päiville, mutta itse olin paikalla vain lauantaina. Ihan käsittämätöntä, miten nopeasti koko tapahtuma oli ohi. Ei tullut kertaakaan käyttöä reppuun pakatulle kirjalle, sen verran sai olla skarppina huonon informaatiokulun vuoksi; joko piti yhtäkkiä napata kissa kainaloon ja kipittää jonnekin tai sitten juosta ympäri hallia etsimässä muiden kissoja, kun niitä kaivattiin paneeliin. Esimerkiksi tuomariopiskelijan jostain tutkimuksesta ei ilmoitettu sanallakaan, vaikka paikalle haluttiin mahdollisimman monta IV-kategorian kissaa. Mulania tultiin myös jossain vaiheessa kyselemään (ei ihan totta mitään hajua, mitä varten :D) ja tämän seurauksena jotenkin ihmeessä päädyin esittelemään jonkun toisen kissaa, kun assareita ei ollut tarpeeksi. Käsien desinfioinnin jälkeen sain sympaattisen siamilaisen syliini ja eipä tuo nyt kovin haastavaa ollut venyttää sitä, heh. Tuo pikainen kokemus kyllä herätti suuren mielenkiinnon assarihommia kohtaan, pitänee jossain vaiheessa tutkia, järjestetäänkö koulutuksia missään päin Helsinkiä.

Tämänkertaisella videolla on vähemmän arvostelu- ja paneelihetkiä, sillä sain yksinkertaisesti liian paljon ihanaa materiaalia suloisista ja uteliaista kissoista. Oli haastavaa tehdä videosta koherentti ilman, että se on nälkävuoden pituinen. Piti myös vilauttaa vähän ainokaista ostostani, johon rakastuin sillä sekunnilla kun silmät siihen osuivat. Ei se nyt impulssiostos ollut, vaan pikemminkin "en tiedä, mitä teen tällä, mutta keksin varmasti jotain." :D

Voitto ei tällä kertaa tullut kotiin kumpanakaan päivänä, mutta CAGCIB:it kyllä. Mulan oli jostain syystä erittäin hermostunut ja kärttyinen, mikä oli lauantaina arvostelleen tuomarin Henry Hornellin mukaan ainoa syy, miksei voinut ottaa kissaa paneeliin. Kovasti kehui kokonaisuutta, mutta silmien pyöreähköstä muodosta ja turkin (stressi)hilseilystä tuli huomautuksia. Kikkare oli jo eläinlääkärin tarkastuksessa pahantuulinen ja tällä mentaliteetilla kissa meni myös sunnuntaina näyttelyyn. Mielestäni tämä oli suuri sääli, varsinkin kun itse pääsin nyt kunnolla nauttimaan näyttelystä. Yritin rauhoitella Mulania parhaani mukaan, ja tämä onnistui vain kun se sai olla täysin paikoillaan sylissäni. Ihastelemaan tulleet ihmiset olivat oikein jees ja erään silittämään uskaltautuneen pikkutytön hiuksia oli kiva syödä - mutta heti kun piti vaihtaa asentoa tai venyttää näyttelyasentoon niin tuli kovat vastalauseet. Mulanin vatsa oli kyllä löysällä, joten epäilen sen olleen vähän kivulias. Kotona ollaan monta kertaa harjoiteltu venyttelyä ja aikaisemmin ei sen kanssa ole ollut ongelmia.

Petri otti meistä kuvia ja mielestäni parissa otoksessa näkyy hyvin pikkuneidin pahantuulisuus. :D Sanomattakin selvää, että ruusukkeeton kotiinpaluu ei haitannut palvelijaa, mutta toivon kovasti, että Mulan oppisi rentoutumaan niin näyttelyistä tulisi mukavampia kokemuksia sillekin. Mikäli teillä on joitain ehdotuksia niin otan niitä mielelläni vastaan!

Kaikki alla olevat kuvat ovat © Petri Jaakkola.

Selviytymislaukkuni näyttelyyn.

Näyttelyviikonloppu lähestyy taas hurjaa vauhtia, osallistuvat kissat on puunattu jokaista karvaa myöten ja niiden tarvikkeet lähes kaikki pakattu jännittäviä hetkiä varten. Kaikki on mietitty valmiiksi ja check-lista tarkistettu tuhanteen kertaan - paitsi omistajan osalta. Mikä siinä on, että kissan ollessa kyseessä kaikki hoituu rutiinilla, mutta kun pitäisi miettiä mitä itse tarvitsee mukaan, meneekin sormi suuhun? Minä pakkaan sellaisella maailmanloppumentaliteetilla ja olen lopputuloksesta ylpeä tasan siihen hetkeen asti, kunnes pitäisi lähteä julkisilla matkaan sen oman säkin ja kissan kantokopan kanssa. Loogisesti ajateltuna on ihan turhaa kuluttaa energiaa jopa 10-tuntisiksi venyvissä tapahtumissa kantamalla painavaa reppua, jonka sisällöstä ei tarvitse puoliakaan.

Huomisen PetExpon yhteydessä järjestettävän Rurokin näyttelyn patistamana mietin täysin uusiksi, mitä ihan oikeasti tarvitsen mukaan. Toisin sanoen, mitkä ovat minulle ne aivan välttämättömimmät asiat, joita tulen yhden päivän aikana käyttämään. Minulla on takana kaksi yksipäiväistä näyttelyä, joiden pohjalta osaan jo vähän skaalata tarpeitani. Luokittelin tavarani kolmeen kategoriaan, jotka menevät seuraavanlaisesti:

Eväät

Kuudesti viikossa treenavana ihmisenä minulle se kaikkein tärkein asia. Näyttelyt ovat yllättävän uuvuttavia, vaikka mahdollisuus istua lähes koko päivän on olemassa. Riippuu täysin paikasta, minkälaista ruokaa näyttelyssä on mahdollista syödä. Messukeskuksen ruokatarjonnasta löytyy valinnanvaraa, joten turvaudun tällä kertaa vesipullon lisäksi vain proteiini- ja kaurapatukkaan, banaaniin sekä pussitettuihin cashewpähkinöihin ja gojimarjoihin. Nämä ovat huoneenlämmössä säilyviä ja näppäriä välipaloja, jotka tukevat hyvin jaksamista siihen asti, kunnes on aika pitää tauko ja käydä etsimässä vähän isompi ateria.

Mukavuus

Kaikesta muusta voi tinkiä, paitsi retkituolista. Sen ei tarvitse olla mikään erityisen hieno, ihan selkänojatonkin (kuten minulla) on todella mukava siinä vaiheessa, kun jalat tuntuvat keitetyltä spagetilta. (Sitä paitsi Mulan rauhoittuu parhaiten sylissäni, joten senkin vuoksi tuoli on minulle pakollinen.) Kannattaa myös ottaa huomioon, että isoissa tiloissa tehokas ilmastointi voi tulla ikävänä yllätyksenä, varsinkin jos on väsynyt, joten pitkähihainen on hyvä napata mukaan. Mikäli pärjääkin t-paidalla, pitkähihaisen voi hyvin sitoa vaikka vyötärölle. Omaa vuoroa odotellessa on kiva olla jotain tekemistä mukana, etenkin jos näyttelyyn lähtee yksin ja puhekavereita kävelee ohi vain silloin tällöin. Itse kannan aina kirjaa mukanani, joten sen kummemmin asiaa ei tarvitse miettiä, vaikka en todennäköisesti sitä tulekaan tarvitsemaan kuin meno- ja kotimatkalla.

Muut

Kirjaimellisesti kaikki muut, joita en kokenut tarpeelliseksi lajitella tarkempiin alakategorioihin. Yllä mainittujen asioiden lisäksi aion mahduttaa yhteen ainokaiseen reppuuni käsipyyhkeitä, lompakon (käteistä on aina hyvä varata mukaan!), paperia, kynän ja kameran blogia varten. Myös särkylääkkeet pääsevät mukaan, sillä niveleni kipuilevat helposti, jos unohdun istumaan pitkäksi aikaa samaan asentoon.

Kuvittelisin, että listani on hyvin samankaltainen muiden näyttelyharrastajien kanssa. Haasteet toki kuuluvat elämään, mutta välillä on mukavaa tehdä olemassaolostaan mahdollisimman helppoa, minkä vuoksi minua itse asiassa kiinnostaa kovastikin tietää, mitä te pakkaatte näyttelyihin mukaan. Jätinkö mainitsematta ilmiselvän hengenpelastajan vai saitteko tästä itse jotain ideoita? Kertokaahan myös, oletteko tulossa PetExpoon! Itse olen paikalla Mulanin kanssa lauantaina 11.4. aamusta tapahtuman loppuun eli sinne klo 18 asti. Kaikki kissat on sijoitettu halliin numero 4, ja meitä saa tulla moikkaamaan IV-kategorian kissojen joukosta, mikäli meidät vain löytää. :)

URK 07.03.2015

Heipä hei!

Piti tässä viikon aikana kirjoitella ihan muita juttuja, mutta sitten elämä päätti sysätä kaikki kiireet juuri näille päiville ja niinpä joudutte nyt tyytymään vain videoon, jonka väsäsin lauantailta. Kyseessä on URK:n näyttely Kirkkonummelta. Se on myös ensimmäinen näyttely, jossa olen ollut paikalla ihan alusta loppuun saakka. (Ensimmäinen oli Espoon Dipolissa järjestetty drive-in-näyttely, josta jouduin lähtemään töiden takia kesken päivän.) Lyöttäydyin Mulanin kanssa kasvattajan seuraan ja siinä siivellä sain sitten turvallisesti oppia, mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä. Mulan on jo monet näyttelyt kolunut läpi, mutta itse olin pihalla kuin punatulkku ja taisin ehkä kävellä kielletyllä paneelialueellakin jossain vaiheessa. :D

Paljon on ehtinyt tapahtua tämän pitkä tauon aikana - palvelija on mm. muuttanut isompaan asuntoon ja nykyään kissoja hyysää yhden sijasta kaksi orjaa! - mutta näistä aiheista tarinointia kuvien kera tulevissa postauksissa!