Se alkaisi olla siinä.

Kynät penaaliin, ponnarit piiloon, kuminauhat kaappiin, kemikaalit pois pienten tassujen ulottuvilta, vessa- ja talouspaperi piiloon, sähköjohdot suojakouruun, hiukset pois kylpyammeen viemäristä, pienet ja potentiaalisesti vaaralliset tavarat laatikkoon, isot ja särkyvät esineet turvaan ja sen jälkeen - vihdoinkin! - kissatavaroiden paikoilleenasetteleminen. Ihana projekti, joka on jo lähes valmis. Tuon mustan pedin paikka vielä harkitsen, mutta muuten kaikki näyttää omaan silmään ihan hyvältä. Seuraavan palkan tullessa tosin saattaa ilmestyä pari uutta juttua, krhm...

Seinäkiipeilyä.

Nyt sitten odotellaan jännityksellä sitä yötä, kun jotain pientä ja karvaista putoaa naaman päälle.

Pentupaketti.

Nätti boksihan tuo on, mutta missä itse pennut ovat?

Vitsi vitsinä. Tuollainen lähti kasvattajan luota etukäteen mukaan ja olen tässä jonkun aikaa tutkinut sen sisältöä. Kissanpentuoppaassa oli paljon mielenkiintoista luettavaa, vaikka suurin osa oli totta kai jo entuudestaan tuttua. Ruokapuoleen pitää vielä perehtyä syvällisemmin. Olen yrittänyt selvittää, mikä merkki olisi kissan kannalta kaikkein terveellisin ja monipuolisin, ja sen voin todeta, että vastaus ei todellakaan löydy keskustelupalstoilta. Huhhuh, mitä meininkiä.

Eipä tässä muuta. Alkaa pikkuhiljaa huvittaa tuo vaivihkaa kasvava kissatavaranurkkaukseni. Miniatyyrivarasto. Keko. Pusseja pussien sisällä. Näin sen pitääkin olla, joskin todellinen ilo alkaa sitten, kun ne tavarat pääsee levittelemään oikeille paikoilleen.

Lappu eteisessä.

Kyllä kesti hetken aikaa, ennen kuin hoksasin kuinka tuo kantokoppa saadaan kasaan. Puuh, tuli vain aavistuksen verran yksinkertainen olo. :D Tällä kertaa satuin olemaan töissä postin tullessa, mutta tavarat oli pakattu niin naftisti, että noutaminen ei ollut mikään ongelma. Pahvilaatikko oli itse asiassa niin pieni, että ehdin jo mulkoilla epäluuloisesti, onko siellä muka kaikki. No, kantoboksi oli täysin lituskana kantopussissaan, peti tyhjiöpussissa (jota en tästä syystä kuvannut, olkoon pussissa ja välttyköön vielä toistaiseksi turhalta pölyltä) ja kynsisakset eivät paljoa tilaa vieneetkään. Jälleen kerran moitteetonta toimintaa Zooplussalta.

No, ei tuonut... sorkkarautaa.

Elättelin pieniä toiveita ovikellon soimisesta nyt aamutuimaan ja kappas hemmetti, niin se postinainen vain tulla tupsahti rappukäytävään. Paketti tietysti revittiin auki lapsenmielisellä, lähes raivokkaalla innolla ja hetken ihastelun jälkeen tuli kiire dokumentoida materia blogiin. (Luojan kiitos tämä viheliäinen odotusvaihe saa hiukan helpotusta kaverin lähtiessä matkalle, jolloin eräs pieni naaraskissa pääsee tänne hoitoon viikoksi. Thahhahah.)

Pakko myöntää, että odotin lievällä kauhulla paketin kuntoa luettuani muutamia ikäviä kommentteja Zooplussasta, mutta onni oli nähtävästi puolellani: ei mystisiä tuotteita joita en tilannut (paitsi viimeisen kuvan tervetuliaislahja), mitään ei puuttunut, kaikki ehjänä ja kunnossa asiallisesti pakattuna. Jesss. Sisältä paljastui siis lapsille omat ruokakupit, yhteinen vesikippo, furminaattori, hammasharjat (miten ihmeessä nuo mahtuvat kissan suuhun? :D), ikkunalautapeti, raapima-alusta, hiekkalaatikko sekä -lapio. Vielä pitäisi tehdä yksi tilaus Zooplussalle, minkä jälkeen keskityn lähinnä lääkekaapin varustamiseen.

Nyt jos sallinette, menen sovittelemaan tuota hiekka-astiaa onnettoman pieneen vessaani. Tudlu.

Muutamia ongelmakohtia.

Huumaavia sähköjohtoja. Herkästi rikkoutuvia keramiikkapääkalloja. Tassulla huidottavia pikkutavaroita. Natusteltavia kirjoja. Niin paljon potentiaalista tuhottavaa ja niin vähän tilaa, mihin sulloa niitä turvaan.

Tuo kirjahyllykin on vain odottava katastrofi, uskokaa pois.

Palaan asiaan, kun olen keksinyt jotakin ihan mitä tahansa.

Minähän varoitin.

Tämä on oikeastaan erinomaista terapiaa pentukuumeesta kärsivälle: kissatavaroiden valokuvaaminen ja jälkeenpäin niiden hypisteleminen. En sentään ole vielä yksinäni heilutellut tuota sulkalelua, joten ehkä pienet aplodit siitä?

Vähän naurattaa se, että satuin löytämään hyvän kasvattajan noin 7 minuutin kävelymatkan päästä asunnostani. Nyt pitää vain toivoa maaliskuun alun olevan sen verran leuto, että pennut kestävät lyhyen kävelymatkan tuossa kantoboksissa. Lapsosten aikuistumisen myötä pitää kyllä hankkia toinenkin, sen verran siro laatikko on kyseessä.

Ajattelin myös harrastaa hiukan ulkoilua kissojen kanssa. Valjaita en aio hankkia kuin vasta kotiutumisen jälkeen ja niidenkin suhteen pitää tehdä vähän tutkimustyötä. Pitää kai mennä Mustiin ja Mirriin vähän sovittelemaan, kun ilmat lämpenevät tarpeeksi. Ja ettei kenellekään jää epäselväksi: sininen hihna tytölle, punainen pojalle. Luonnollisesti.

Nyt tämä orjaharjoittelija julkaisee tämän postauksen ja jää pyörittelemään peukaloitaan odotellessa zooplussan tilauksen saapumista. Joko joko joko?

"Varattu"

Kuuden vuoden veivaamisen ja huokailun jälkeen tuntuu mielettömän hyvältä nähdä tuo pieni sana kasvattajan nettisivulla - kaksi kertaa. Varausmaksu on nimittäin maksettu kahdesta itämaisesta lyhytkarvasta, ja kerta allekirjoituksetkin on jo suhrattu varaussopimukseen, uskallan vihdoinkin alkaa herätellä tätä blogia eloon.

Pikaisen laskutoimituksen mukaan minulla on noin kuukausi ja kaksi viikkoa aikaa tehdä kaikki tarpeelliset ostokset ja muokata asunnostani pentuystävällinen. Toisin sanoen kuukausi ja kaksi viikkoa aikaa käydä malttamattomana ylikierroksilla. Todennäköisesti tulen kuvaamaan jokaisen ruoka- ja juomakipon ja lelun selostaen niiden ylitsepääsemättömästä upeudesta. Enkä edes aio pahoitella asiaa etukäteen.

Itiksiä. Minulle. Iiiih.