sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Pantteri.

 photo SAM_4941_zpsde66d30c.png

perjantai 18. huhtikuuta 2014

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

木蘭

 photo SAM_4920_zpsb38e7216.png
 photo SAM_4958_zpsac2fba9d.png
 photo SAM_4972_zps941653a9.png
 photo SAM_4961_zpsd9f593bc.png  photo SAM_4970_zps5556acca.png

Lukijat, saanko esitellä: FI* Mummeli Sofinha Viliina eli Mulan.

Kiikuttaessani kantokoppaa rappukäytävässä ehdin luoda muutamat mielikuvat asioista, jotka voisivat mennä väärin kissojen tutustuttamishetkellä; Mikael sähisee tai välttää kontaktia (tämä oli vahvin veikkaus, koska se kissa on 100%:nen jänishousu) tai pentu on todella arka ja pakenee päiväkausiksi sohvan alle. Tämäkin pessimisti nähtävästi saa edelleen yllättyä positiivisesti, kun kumpikaan noista ei käynyt toteen. Mikael oli alusta alken todella utelias ja Mulan näytti hakevan enostaan turvaa ja oli aluksi kuin pieni varjo, jatkuvasti siellä missä Mikaelkin. Pari tuntia meni vähän varovaisemmin, mutta sitten neiti reipastui ja alkoi ottaa todella hyvin kontaktia minuunkin.

Kotiutumisprosessi lähti siis oikein hyvin käyntiin näin ensimmäisenä päivänä. Vettä on juotu, ruoka tosin ei kelvannut ja uloste on ollut aika vetistä kahdella kerralla kun sitä on tullut (jostain syystä verhojen päälle, hiekkaboksin ideaa ei ole vielä oikein tajuttu vaikka olen pikkuista siellä monta kertaa käyttänyt). Luonnetta Mulanilta löytyy ihan mukavasti, on sen verran riehakas, että jopa Mikael - tuo kohelluksen kuningas - väistyy sivuun kun hänen siskontyttönsä lähtee syöksähtelemään lelun perään.

Ja nuo korvat. Hyvä luoja.

Lainadan loru.

Hassua ajatella, että siitä on jo vuosi, kun olin täysin samassa tilanteessa: uutta pentua kiihkeästi odottamassa. Tietyllä tavalla tuo odottamisen limbo ei ole tuntunut juuri miltään, ja silti sinä aikana on ehtinyt tapahtua niin paljon. Lainadan ollessa täällä Mikaelin tilapäisenä seurana en ole oikeastaan ehtinyt edes huokailla uuden pennun perään ja välillä oli haastavaa olla kiintymättä rouvaan, sillä onhan tuo nyt aika huvittava kissa. Kasvattaja epäsuorasti tarjosikin Adaa minulle, mutta olen jo vähän kuikuillut III-kategorian kissojen suuntaan ja balineesille ei valitettavasti ole tulevaisuudessa täällä tilaa.

 photo SAM_4915_zpsa42b356f.png

Yritin äsken herätellä Adaa pientä valokuvaustuokiota varten, mutta se nukkui niin tyytyväisenä uudessa kiipeilypuussa, että tyydyin yllä olevaan otokseen. Väkisinkin hymyilyttää katsoa tuota. Kermainen karvapyörre. Ada ei ole turhan ahkerasti esiintynyt tässä blogissa, ehkä juuri siksi ettei siitä luopuminen olisi sitten niin vaikeaa. Sain kasvattajalta kiitoksia siitä, miten hyvää huolta olen pitänyt rouvasta ja toivon, että tänään uuteen kotiin päästyään ja siihen totuttuaan Ada viihtyisi yhtä hyvin. Yksinhän se ei joudu olemaan, vaan mukaan lähtee minulle tulevan pennun veli uudeksi hoivattavaksi.

Näin päättyy siis yhden kissan riekkumiset tämän palvelijan alaisuudessa. Meillä on aikaa vielä iltaan asti pitää tavallisia rutiineja yllä, minkä jälkeen Adan täytyy sopeutua uuteen ympäristöön ja ihmisiin. En epäile hetkeäkään, etteikö arki lähtisi rullaamaan hyvin ajan myötä.

Lainada kiittää ja kuittaa.

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Haamukaveri.

 photo SAM_4857_zps073047fb.png
 photo SAM_4860_zps32252057.png
 photo SAM_4861_zps375bf3dd.png

Eipä sitä kovin kauan tarvinnut harkita, klikatako tuo tyyny ostoskoriin vai ei.

Olen toivoton tapaus.

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Mieletön maaliskuu.

 photo vammailua_zps4cd1c6b7.png

Voisin murjaista jonkun tajuttoman huonon vitsin joogaa harrastavasta kissasta, mutta taidan jättää sen suosiolla väliin. Enpä minä oikein muuta osaa ajatella tuota kuvaa katsellessa kuin: "Voi Mikael, Mikael, Mikael." Ei sillä kyllä kaikki ole ihan kotona, mikä tekeekin siitä niin loistavan olennon.

Tosiaan, hurjat kaksi postausta tämän kuun aikana. Wautsiwau. Yksi uusi seuraajakin on nähtävästi saatu viime päivityksen jälkeen, ollos tervehditty. Palvelija toipui kahden viikon kuumetautikoettelemuksesta vielä yhden VTI:n saattelemana, minkä jälkeen paluu muay thain pariin oli vihdoinkin mahdollinen ja sen seurauksena lähes kaikki vapaa-aika on mennyt kuntoilun tai siihen liittyvän tiedonhaun parissa. Blogihiljaisuudesta huolimatta paljon aivotyöskentelyä on tehty: pitäisikö Itämaisen laulua laajentaa aavistuksen personal blogin suuntaan, vai suivaantuvatko uskolliset kissaihmiset sellaisesta höpötyksestä? Siinäpä vasta miettimistä.

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Vain katto on rajana.

Ajelehdin jossain unen ja valveillaolon rajamailla, kun ovikello pirahti viime maanantaina aikaisin aamulla. Postin poika odotti kuittausta elektroniseen laitteeseensa ja alkoi sitten raahata kolmea pakettia sisälle yksiööni. Ilmeestä päätellen piruparka oli kiitollinen, että asun ensimmäisessä kerroksessa. Myhäilin hiljaa sivusta seuraten, kerrankin tyytyväisenä siitä, että olin sairaslomalla enkä töissä. Autottomana olisi ollut ikävä pohtia, miten saan 6.8 kg kissanruokaa, 30 kg kissanhiekkaa sekä parimetrisen raapimapuun omistukseeni vielä samaisen päivän aikana.

 photo SAM_4821_zpsfb4d0f5e.png
 photo SAM_4826_zps895eda46.png
 photo SAM_4823_zps11640805.png
 photo SAM_4834_zps37d63f33.png

Raapimapuun kokoaminen oli hetken ihmettelyn ja parin konsultaatiosoiton jälkeen tavattoman helppoa. Siis helppoa, ei nopeaa. Mikael päätti, että riippupeti on hänen kun sovittelin sitä vasta paikoilleen, söi tolpista irronneita vaaleita tihruja ja päätyi muun muassa syvän pahvilaatikon pohjalle määkymään, kun ei päässytkään sieltä enää itse pois. Turha varmaan mainita, että myös kiinnitysmutterit ja muut härpäkkeet olivat äärettömän kiinnostavia. Pitäähän sitä nyt tyhmää palvelijaa auttaa ja niin edespäin.

Lopputulos on mielestäni vähintäänkin salonkikelpoinen, vaikken kaikkia osia voinutkaan käyttää. Katto on noin kolmekymmentä senttiä matalampi juuri sänkyni yläpuolella ja sen tuloksena yksi riippupeti jäi laittamatta. Välillä tuosta yhdestä ainokaisesta käydään rivakkaa valtataistelua, mutta useimmiten Mikael ja Lainada ovat sitä mieltä, että kaksin on kivempi. Tigerino Canada -kissanhiekan ja Orijen-kuivaruoan lisäksi pahvilaatikoiden syövereistä löytyi myös Zooplussassa tarjouksessa ollut Applawsin märkäruokapaketti (kanalajitelma), josta molemmat kissat ovat pitäneet hurjasti.

 photo SAM_4840_zpsab6202e2.png

perjantai 28. helmikuuta 2014

Idän viisauksia.

"Jos sen jättää esille, se on omaisuuttani." - vanha itämainen sanonta

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Äly hoi.

Oli tästä Mikaelin syntymäpäivälahjasta nyt sittenkin pakko tehdä se oma postaus uudestaan, varsinkin kun valmiit kuvat olivat vielä tallella. Pieni kikkareeni sai siis tasan tarkkaan yhden lahjan, joka ei ollut ruokaa, ja se tuli äidiltäni. Kaksipuolinen lelu stimuloi kissan ongelmanratkaisukykyä, mutta kerran kun sen on hiffannut, ei siitä ole oikeastaan muuhun kuin hauskanpitoon.

 photo SAM_4817_zpsdc092f1f.png
 photo SAM_4794_zpscef8e0ac.png
 photo SAM_4792_zpscdf13a54.png

Äitini höyhenaivoiset maatiaiset (sanon tämän kaikella rakkaudella Blitziä ja Luciferia kohtaan :D) eivät tajunneet ollenkaan, mikä moinen puupalikka on ja mitä se tekee, mutta Mikaelilla ei mennyt montaa minuuttia sen salojen selvittämisessä. Mutanttitassusta huolimatta ruokapiilot paljastavaa levyä on helppo pyörittää ja poika hotkii makupalat raivokkaalla vauhdilla. Ensimmäisellä kerralla tämä toki tarjosi hiukan haastetta, mutta noin viisi kertaa tuota kokeiltuaan homma hoituu aikalailla rutiinilla. Innoissaan kissa silti on, joten eipä se näytä syömisen iloa vähentävän yhtään.

 photo SAM_4799_zps5384e2d4.png
 photo SAM_4800_zps2f542309.png

Siinä missä Mikaelia ei voisi vähempää kiinnostaa typerät puupallukat, Lainada jaksaa ihmetellä niitä aina hetken aikaa. Vanhempi rouva jää myös hieman alakynteen herkkujen suhteen...

maanantai 24. helmikuuta 2014

Kun palvelija sairastaa.

On sanomattakin selvää, että se on raskas koetus kissalle. Palvelun taso laskee, jokaisesta asiasta pitää huomauttaa monta kertaa ja aikataulut saattavat mennä sekaisin, kun eräs vain torkkuu muka kuumeen nujertamana. Kukaan ei leikitä, mitään jännää ei tapahdu. Mutta ei kissa ihan toimettomaksikaan voi jäädä. Jotta palvelija parantuisi nopeammin ja pääsisi taas ruotuun, on muutamia asioita, millä kissa voi vaikuttaa tähän epätasapainoon.

1. Nauru luo positiivista energiaa, joka avittaa paranemisprosessia. Väännä tassusi siis mahdollisimman hölmön näköisiksi.

 photo 20140129_105709_zpscd145b45.png

2. Katso palvelijaa syvälle silmiin ja huijaa hänet luulemaan, että teillä on ainutlaatuinen yhteys.

 photo 20140129_114926_zps96f93bd2.png

3. Antaudu jostain syystä niin paljon ihmisten rakastamaan peittopelleilyyn.

 photo 20140207_081640_zps5e4e3bae.png
 photo 20140207_081804_zps36f60dab.png
 photo 20140207_081955_zps07b026cb.png

4. Älä kuitenkaan unohda silloin tällöin näyttää, miten epätyytyväinen olet saamaasi kaltoinkohteluun.

 photo 20140209_133551_zps4147c7f1.png

5. Pinnistele ja pyri vaikuttamaan empaattiselta. Kyllä sinä palvelija kohta paranet, ei huolta, pääset sitten taas tottelemaan käskyjäni. *pat pat*

 photo 20140215_074702_zps411affbf.png

6. Ole kissa ja tee kissa-asioita, sillä sellaisesta on kiva ottaa turhia kuvia ja se saa palvelijan ajatukset sairaudestaan välillä muualle.

 photo 20140210_102259_zps4eb43bcb.png

lauantai 22. helmikuuta 2014

Ota iisisti.

Videot on kuvattu viime vuoden puolella, mutta sopivat tunnelmaltaan oikein hyvin lähipäivien tapahtumiin. Pitkittyneen kuumeen ja todennäköisesti mononukleoosin vuoksi tämä palvelija ei ole hirveästi ketään palvellut, hyvä kun saanut perusjutut hoidettua. Aina silloin tällöin löytyy pari tuntia vuorokaudesta, kun energiataso on vähän parempi ja jaksaa oikeasti puuhastellakin jotain. Pitää toivoa, että olo paranisi huomattavasti, sillä ensi viikon alussa olisi tarkoitus mennä kasvattajan luokse katsomaan tiitiäisiä.

perjantai 21. helmikuuta 2014

Sour Cream & Onion.

 photo SAM_4771_zpsb02902a8.png
Äärimmäisestä tarkkaavaisuudesta kielivät tihrusilmät. Keittiön pöydällä on jotain, ja pieni kulinaristi tietää sen.

 photo SAM_4779_zps4b06e537.png
 photo SAM_4780_zps42f48c40.png
 photo SAM_4781_zps91abac6f.png

Tässä vaiheessa kansi meni takaisin paikoilleen, kun purkki oli karata kissan mukana lattialle.

 photo SAM_4787_zpsa4dfae58.png
 photo SAM_4788_zps4ec8af32.png
 photo SAM_4791_zps4893b0d6.png

Mikael on Maistelija. Kulinaristi. Hän ei pidä ruoasta, hän rakastaa sitä. Mistään ruokamerkistä ei ole koskaan kieltäydytty. Kuppi tyhjenee aina.

Joku aika sitten selvisi, että pizza ja pikkuleivät ovat juuri Mikaelin juttu, joten en tiedä, miksi Pringles-hulluus huvittaa niin paljon. Mikään muu herkku ei aiheuta yhtä hysteeristä kiehnäystä ja voimakasta kehräystä tässä pienessä miehessä. Riittää, että otan tuon vihreän purkin esiin ja se on menoa. Totta kai annoin ihan pienen maistiaisen "et sä kuitenkaan tykkää siitä" -mentaliteetilla, mutta olisihan se pitänyt tietää paremmin. Jos se on ihmisruokaa, se on varmasti hyvää. Jos se on ihmisruokaa, joka on epäterveellistä kissoille, se on vielä parempaa! Onneksi oma kontaktini Pringleseihin tapahtuu noin kerran vuodessa, tulisi muuten kamalan paha mieli, kun toinen seuraa vierestä surullisesti määkien. :')

lauantai 15. helmikuuta 2014

Hei, Mikael-eno, arvaa mitä?

 photo SAM_4684_zpsf7c6097a.png

Mikaelin sisko Sofia synnytti 12.1. ensimmäisen pentueensa. Jätän teidät pohtimaan, mitä tämä tarkoittaa.

Vihje: Mikaelin valtakausi tulee huhtikuussa horjumaan.

perjantai 14. helmikuuta 2014

torstai 13. helmikuuta 2014

Summa summarum.

Tulin siihen lopputulokseen, että menetettyjen postausten rustaaminen uudelleen aiheuttaa vain harmaita hiuksia ja lohjenneita hampaita, joten päätin kohauttaa olkia ja antaa asian olla. Tämän parin kuukauden sisällä ei kuitenkaan ole tapahtunut mitään niin häkellyttävää, että se pitäisi ehdottomasti ikuistaa oman otsikon alle.

Paitsi ehkä Mikaelin 1-vuotissynttärit.

Tai ensimmäinen ja epäonnistunut kontakti villapaidan kanssa.

Äidin hankkima älypelikin on ollut aika kiva juttu.

Mikael on vihdoinkin alkanut itämaistua hyppimällä syliini - mutta vain, kun pesen hampaita.

(Palvelija joutui muokkaamaan profiiliaan yhden vuoden lumpsahdettua taas taakaksi. Mutta kukapa nyt palvelijoista välittäisi.)

Selvisi myös, että Mikael on hulluna pizzaan ja pikkuleipiin.

Äh. Kunniamaininnat näistä tapahtumista saavat riittää.

 photo SAM_4667_zpsbe68dacc.png