Elämäni Mikaelina #3: Hikisukat

Palaamme jälleen Mikaelin hämmentävän omituisiin mieltymyksiin, tällä kertaa keskittyen kissojen hajuaistin rikkaaseen maailmaan. Vuorossa on - tadaa - hikisukat! Kyllä. Mitä kauemmin ne ovat hiostavissa kengissä muhineet, sen parempi. Myös treenivaatteet, joissa on tuoretta hikeä ovat Miikhin mielestä aika ihanat, mutta niistä ei ole videokuvaa. Katsokaa nyt itsekin, tuo on selvää rakkautta.

Elämäni Mikaelina #2: Juuressipsit

Huhtikuussa alkaneen sarjan toinen osa on vihdoinkin täällä! Viimeksi kommenteissa arvattiin hyvin lähelle, mitä tämä postaus tulee käsittelemään, mutta allekirjoittanut pitää silti oikeuden pieneen pilkunviilaamiseen. Saanen siis esitellä teille Mikaelin intohimo nro 2:n, juuressipsit.

Mikäli ihminen mielii näitä rouskuttaa, on yllä olevan kuvan näkyyn pakko varautua. Vieressä nimittäin huojuu takajaloilla tasapainotteleva kissa, joka tassuillaan koittaa yltää mihin tahansa saadakseen haluamansa. Kuten merilevälastujenkin kanssa, suusta ei purkaudu rääkymistä, vaan hentoa ja lähes anelevaa valittamista. Tällä kertaa sain jopa suht edustavaa videokuvaa tapahtumasta, joten annetaan videon puhua puolestaan. (Muistakaa katsoa HD-laatuisena.)

En tiedä kumpi on hauskempaa, Mikaelin haparoivat tassut vai hullunkurisen ihmismäinen rouskutusääni, kun sipsi on saatu suuhun. Ja todettakoon tämä itsestäänselvyys vielä varmuuden vuoksi: silloin harvoin kun näitä meille hankitaan, saa Mikael korkeintaan vain pari pientä palaa. :)

Kuka leikkii ruoalla?

"Oletko koskaan seurannut ihan läheltä pidempään, kun Mulan syö? On muuten aika typerän näköistä ja kuuloista. Pää liikkuu kuin spastisella oravalla, muu kroppa nytkii edestakaisin kupin molemmilla puolilla kuin kuin sillä olisi ADHD, nappuloita lentää lattialle, joita se heti jahtaa ja yrittää huitoa tassuillaan. Samaan aikaan kuuluu koko ajan kovaa narskuntaa, koomisia slurp-ääniä ja välillä naukaisuja. Ihan kuin ämmä ei olis saanu vuoteen ruokaa, mutta silti pitää tehdä syömisestä itselleen leikkiä."

Sain yllä olevan (kaikella rakkaudella kirjoitetun) ruokaraportin yksi päivä, kun töissä venähti vähän pidempään ja pyysin miestä antamaan kissoille sapuskaa. Oli vaikea pidätellä naurua, sillä tiesin oikein hyvin, millaista sikailua pikkuneidin ruokailuhetket nykyään ovat. :D Valitettavasti huvittavat äänet eivät kuulu videolla kovin hyvin, sillä kamerani päästää rasittavaa, taukoamatonta raksutusta ja tätä varten piti laittaa jokin taustamusiikki. Hauskan näköistähän tuo joka tapauksessa on. Luulen, että taipumus kaapia nappuloita jäi siitä, kun joku aika sitten heittelin niitä yksitellen ahmimisen estämiseksi. Typerä palvelija lopetti moisen paapomisen, joten nyt se pitää hoitaa itse.

Onko teillä omituisia tai huvittavia ruokarituaaleja?

RUROK 11.4.2015

Vuorossa nyt vihdoinkin se luvattu postaus PetExpon yhteydessä järjestetystä Rurokin näyttelystä. Kasvattaja oli ilmoittanut Mulanin molemmille päiville, mutta itse olin paikalla vain lauantaina. Ihan käsittämätöntä, miten nopeasti koko tapahtuma oli ohi. Ei tullut kertaakaan käyttöä reppuun pakatulle kirjalle, sen verran sai olla skarppina huonon informaatiokulun vuoksi; joko piti yhtäkkiä napata kissa kainaloon ja kipittää jonnekin tai sitten juosta ympäri hallia etsimässä muiden kissoja, kun niitä kaivattiin paneeliin. Esimerkiksi tuomariopiskelijan jostain tutkimuksesta ei ilmoitettu sanallakaan, vaikka paikalle haluttiin mahdollisimman monta IV-kategorian kissaa. Mulania tultiin myös jossain vaiheessa kyselemään (ei ihan totta mitään hajua, mitä varten :D) ja tämän seurauksena jotenkin ihmeessä päädyin esittelemään jonkun toisen kissaa, kun assareita ei ollut tarpeeksi. Käsien desinfioinnin jälkeen sain sympaattisen siamilaisen syliini ja eipä tuo nyt kovin haastavaa ollut venyttää sitä, heh. Tuo pikainen kokemus kyllä herätti suuren mielenkiinnon assarihommia kohtaan, pitänee jossain vaiheessa tutkia, järjestetäänkö koulutuksia missään päin Helsinkiä.

Tämänkertaisella videolla on vähemmän arvostelu- ja paneelihetkiä, sillä sain yksinkertaisesti liian paljon ihanaa materiaalia suloisista ja uteliaista kissoista. Oli haastavaa tehdä videosta koherentti ilman, että se on nälkävuoden pituinen. Piti myös vilauttaa vähän ainokaista ostostani, johon rakastuin sillä sekunnilla kun silmät siihen osuivat. Ei se nyt impulssiostos ollut, vaan pikemminkin "en tiedä, mitä teen tällä, mutta keksin varmasti jotain." :D

Voitto ei tällä kertaa tullut kotiin kumpanakaan päivänä, mutta CAGCIB:it kyllä. Mulan oli jostain syystä erittäin hermostunut ja kärttyinen, mikä oli lauantaina arvostelleen tuomarin Henry Hornellin mukaan ainoa syy, miksei voinut ottaa kissaa paneeliin. Kovasti kehui kokonaisuutta, mutta silmien pyöreähköstä muodosta ja turkin (stressi)hilseilystä tuli huomautuksia. Kikkare oli jo eläinlääkärin tarkastuksessa pahantuulinen ja tällä mentaliteetilla kissa meni myös sunnuntaina näyttelyyn. Mielestäni tämä oli suuri sääli, varsinkin kun itse pääsin nyt kunnolla nauttimaan näyttelystä. Yritin rauhoitella Mulania parhaani mukaan, ja tämä onnistui vain kun se sai olla täysin paikoillaan sylissäni. Ihastelemaan tulleet ihmiset olivat oikein jees ja erään silittämään uskaltautuneen pikkutytön hiuksia oli kiva syödä - mutta heti kun piti vaihtaa asentoa tai venyttää näyttelyasentoon niin tuli kovat vastalauseet. Mulanin vatsa oli kyllä löysällä, joten epäilen sen olleen vähän kivulias. Kotona ollaan monta kertaa harjoiteltu venyttelyä ja aikaisemmin ei sen kanssa ole ollut ongelmia.

Petri otti meistä kuvia ja mielestäni parissa otoksessa näkyy hyvin pikkuneidin pahantuulisuus. :D Sanomattakin selvää, että ruusukkeeton kotiinpaluu ei haitannut palvelijaa, mutta toivon kovasti, että Mulan oppisi rentoutumaan niin näyttelyistä tulisi mukavampia kokemuksia sillekin. Mikäli teillä on joitain ehdotuksia niin otan niitä mielelläni vastaan!

Kaikki alla olevat kuvat ovat © Petri Jaakkola.

Ajassa taaksepäin.

Näyttelyvideon julkaiseminen viivästyy nyt hieman, sillä löysin todellisia aarteita! Olin siinä käsityksessä, että olin taltioinut Mulanin pentuvaihetta vain muutamalla hassulla kuvalla ja sen jälkeen luovuttanut (koska mustan ADHD-kissan kuvaaminen on turhauttavaa), mutta olihan tuolla koneen kätköissä muutamat videopätkät kotiutumispäivältä. Väsäsin pienen koosteen tänne blogiin, joten viihdyttäköön se teitä lukijoita siihen asti, kunnes pääsen näyttelyotosten editointiin.

Pakko muuten myöntää, että yksi kohta erityisesti saa sydämeni sulamaan ja vikisemään ääneen. Suosittelen siis katsomaan videon iiiiihan loppuun. Vähän myös hävettää Mikaelin puolesta, joka näyttää niin käsittämättömän nuijalta "dööö nainen!" -ilmeensä kanssa. :D

PS. Kiinnostaisiko teitä nähdä kasvattajan ottamia vauvakuvia Mulanista?

URK 07.03.2015

Heipä hei!

Piti tässä viikon aikana kirjoitella ihan muita juttuja, mutta sitten elämä päätti sysätä kaikki kiireet juuri näille päiville ja niinpä joudutte nyt tyytymään vain videoon, jonka väsäsin lauantailta. Kyseessä on URK:n näyttely Kirkkonummelta. Se on myös ensimmäinen näyttely, jossa olen ollut paikalla ihan alusta loppuun saakka. (Ensimmäinen oli Espoon Dipolissa järjestetty drive-in-näyttely, josta jouduin lähtemään töiden takia kesken päivän.) Lyöttäydyin Mulanin kanssa kasvattajan seuraan ja siinä siivellä sain sitten turvallisesti oppia, mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä. Mulan on jo monet näyttelyt kolunut läpi, mutta itse olin pihalla kuin punatulkku ja taisin ehkä kävellä kielletyllä paneelialueellakin jossain vaiheessa. :D

Paljon on ehtinyt tapahtua tämän pitkä tauon aikana - palvelija on mm. muuttanut isompaan asuntoon ja nykyään kissoja hyysää yhden sijasta kaksi orjaa! - mutta näistä aiheista tarinointia kuvien kera tulevissa postauksissa!

Idän viisauksia.

"Jos sen jättää esille, se on omaisuuttani." - vanha itämainen sanonta

Äly hoi.

Oli tästä Mikaelin syntymäpäivälahjasta nyt sittenkin pakko tehdä se oma postaus uudestaan, varsinkin kun valmiit kuvat olivat vielä tallella. Pieni kikkareeni sai siis tasan tarkkaan yhden lahjan, joka ei ollut ruokaa, ja se tuli äidiltäni. Kaksipuolinen lelu stimuloi kissan ongelmanratkaisukykyä, mutta kerran kun sen on hiffannut, ei siitä ole oikeastaan muuhun kuin hauskanpitoon.

Äitini höyhenaivoiset maatiaiset (sanon tämän kaikella rakkaudella Blitziä ja Luciferia kohtaan :D) eivät tajunneet ollenkaan, mikä moinen puupalikka on ja mitä se tekee, mutta Mikaelilla ei mennyt montaa minuuttia sen salojen selvittämisessä. Mutanttitassusta huolimatta ruokapiilot paljastavaa levyä on helppo pyörittää ja poika hotkii makupalat raivokkaalla vauhdilla. Ensimmäisellä kerralla tämä toki tarjosi hiukan haastetta, mutta noin viisi kertaa tuota kokeiltuaan homma hoituu aikalailla rutiinilla. Innoissaan kissa silti on, joten eipä se näytä syömisen iloa vähentävän yhtään.

Siinä missä Mikaelia ei voisi vähempää kiinnostaa typerät puupallukat, Lainada jaksaa ihmetellä niitä aina hetken aikaa. Vanhempi rouva jää myös hieman alakynteen herkkujen suhteen...

Ota iisisti.

Videot on kuvattu viime vuoden puolella, mutta sopivat tunnelmaltaan oikein hyvin lähipäivien tapahtumiin. Pitkittyneen kuumeen ja todennäköisesti mononukleoosin vuoksi tämä palvelija ei ole hirveästi ketään palvellut, hyvä kun saanut perusjutut hoidettua. Aina silloin tällöin löytyy pari tuntia vuorokaudesta, kun energiataso on vähän parempi ja jaksaa oikeasti puuhastellakin jotain. Pitää toivoa, että olo paranisi huomattavasti, sillä ensi viikon alussa olisi tarkoitus mennä kasvattajan luokse katsomaan tiitiäisiä.

Ruokalaulu.

Antaa videon puhua - kirjaimellisesti - puolestaan.

Tunneliseikkailua.

Pentuakoina testattu ja nopeasti hylätty (liian tylsä tai liian pelottava, en koskaan saanut selvää vastausta) rapinatunneli otettiin juhannusaattona kokeilumielessä jälleen käyttöön ja kappas kummaa, tunneli taisi sykähdyttää Mikaelissa ison kissan seikkailuvaistoa, sillä se oli yhtäkkiä kovin kiinnostava ja lopulta ihan paras juttu koskaan. Videon alku on vähän tylsä kun en omista käytännöllistä editointiohjelmaa (vaikka mielessä on kyllä ollut ihan kivojen kissavideoiden väsääminen), mutta kuvaaja saa totisesti varoa sormiaan loppupuolella...

(Kyllä, jätin youtuben ja olen nyt yhdessä vimeon kanssa. Katsotaan miten tämä parisuhde toimii.)

Juoksukengät käsittelyssä.

Noita se jaksoi jyystää melkein 30 minuuttia. Häkkielämä on vissiin vähän ottanut koville.

Joskus on ihan hyvä luovuttaa.

Mato liikkui ja se oli Mikaelille liikaa. Tajusi sentään, ettei lasin läpi voi imeytyä toiselle puolelle, vaikka halu olisi kuinka kova...

Puuroa!

Sama konsertti joka aamu.

Kissat ovat hotkineet omat raksunsa, kun palvelija alkaa vatsa kurnien tehdä itselleen syötävää ja sitten alkaa kamala huuto, kun ei saa maistaa tai edes tassulla kokeilla, miltä tuollainen ruskea mönjä tuntuu. Ratkaisu tähän ongelmaan?

Seisaallaan syöminen.

Pidä kivat hyvänäs.

Tapa seeeeee.

Sitä ollaan niin isoa poikaa että...

Nostetaan kissa pöydälle.

Ah, tätä odottamisen tuskaa.

Pieni Väsynyt.

Kun kasvattaja meni naputtelemaan uutta esisopimusta ja ehdotti, että ottaisin sillä välin videota kissoista, kännykkä oli esillä varmaan nanosekunnissa. Kaikki muut pennut löytyivät helposti, mutta missä oli edellisessä postauksessa mainitsemani yllättävän tilanteen vuoksi minulle päätyvä tyttö? Hetken haahuilun jälkeen tunsin oloni jo tyhmäksi, kunnes sain ahaa-elämyksen: laskeudunpa kissan tasolle. Kontallaan olohuoneen lattialla naamani oli noin metrin päässä Pienestä Väsyneestä (no ei, en ole vielä keksinyt kunnon nimeä), joka tuhisi pyöreän pöydän alla täysin tietämättömänä siitä, että kuukauden päästä se tulisi näkemään minun pärstääni päivittäin.

Katsokaa nyt sitä. Noilla korvilla voisi lähteä lentoon tuulen ollessa suotuisa.

Lepakkolapset.

Käväisin joku aika sitten kasvattajalla allekirjoittamassa varauspaperit, ja samalla vierailulla kysyin lupaa videokuvaamiseen. Tuloksena oli kuusi videopätkää. Tämä on kuitenkin ainoa, jossa ei ole puhetta taustalla, joten siinä nuo tiitiäiset nyt sitten ovat.

Videossa pyörii kolme pentua, mutta minulle olisi tarkoitus tulla tuo punavalkoinen poika sekä musta naaras (joka valitettavasti kameran laadusta johtuen näyttää pieneltä mustalta aukolta).

Kääh, ihanaa miten ne provosoituvat toistensa hännistä niin helposti. :')