Mikaelin kiintymys kameraani on ihastuttavan päivänselvää, eikö?
Ja olen siis ollut ihan oikeasti tosi ahkera kuvailemaan (siitäkö tuo suivaantunut ilme?), joten kun joudun tässä piakkoin todennäköisesti jäämään sairauslomalle, täällä alkaa tapahtua väh-
No niinpä tietysti, Lainada on jumissa sohvan alla ja Mikael juoksee pää viidentenä jalkana pyöritellen kakkakikkaretta mennessään. Palaan asiaan.
Sama konsertti joka aamu.
Kissat ovat hotkineet omat raksunsa, kun palvelija alkaa vatsa kurnien tehdä itselleen syötävää ja sitten alkaa kamala huuto, kun ei saa maistaa tai edes tassulla kokeilla, miltä tuollainen ruskea mönjä tuntuu. Ratkaisu tähän ongelmaan?
Seisaallaan syöminen.
Pieni korvaeläimeni oli poseeraamassa nätisti, kun yhtäkkiä postiluukusta läjähti sisälle neljä Sajam-lehteä ja tämä totta kai aiheutti suurta hämmästystä. Pikaisen venyttelemisen jälkeen lähdimme yhdessä tutkimaan paksua kirjekuorta, mutta se olikin nähtävästi ihan tylsä juttu, kun edes avaamisessa ei autettu vaan paikalta poistuttiin kevyen nuuhkaisun jälkeen.
Joidenkin kissojen täytyy lukea tullakseen sivistyneiksi, joillakin tämä ominaisuus on sisäsyntyisenä. Mikael selvästi kuuluu jälkimmäiseen luokkaan.
1. Kaikenlainen alkukankeus on aina hämäystä. Aina. "Ujo ja pelokas" kissa kietoo ihmisen häntänsä ympärille käden käänteessä.
2. Puolen tunnin raju leikitys kuluttaa noin 0,001% prosenttia kissanpennun energiavarastosta.
3. Lähteissä painotettuun itämaisten äänekkyyteen ei vain voi varauta, vaikka kuvittelee tehneensä niin. Näillä kahdella on tarve joka toinen sekunti varmistaa, onhan kaveri vielä olemassa.
4. Mikäli apinointiin ei reagoida, voi vähän näykkiä sormesta.
5. Hiekkalaatikosta haettuja kakkakikkareita on just siistiä liu'uttaa pitkin asunnon lattioita.
6. Ihmisen viereen on kiva mönkiä nukkumaan, mutta vain jos se kannattelee peittoa niin, että sen käsi on mahdollisimman epämukavassa asennossa.
7. Lainadan urinasta päätellen käytävässä liikkuvat naapurini ovat hirviöitä.
8. Gekkoterrassa hyppivä asukki on äärimmäisen provosoiva ja sen takia tassulla pitää vähän hakata laseja, jotta se elukka pysyisi aloillaan (valitettavasti tämä johtaa vain loputtomaan syöksykierteeseen).
Ekstraksi vielä muutama aamuinen oppitunti.
9. Nälkäisen kissanpennun pitäminen sylissä on yhtä helppoa kuin ruuhkaisella motarilla ajaminen silmät kiinni.
10. Kaverin ruoka on aina parempaa.
Olen nyt sitten virallisesti kissanomistaja; onnellinen, mutta ah niin väsynyt. Hyvää yötä. Tai jotain.
Uusi ympäristö selvästi jännittää molempia tulokkaita hyvin paljon.
Kantokopasta päästyään Mikael ampaisi ensitöikseen sohvan alle ja Lainada (*) yritti epätoivoisesti änkeä perässä. Nimenomaan yritti, sillä se oli auttamattomasti liian iso mahtuakseen sinne. Seurasi ahdistunutta mouruamista, matalalla kipittelyä ja erityistä varovaisuutta jokaista tekemääni liikettä kohtaan. Kovin levotonta meininkiä kaiken kaikkiaan - kunnes asetuin makaamaan matolle, ja molemmat katit hiljenivät kuin mykistetyt ja asettuivat viereeni. Lainada tuli melkein kylkeen kiinni ja Mikael kokeili onneaan (toimimattoman) maitobaarin kanssa. Pöllämystynyt ilmeeni muuttui uneliaaksi, köllöttelimmehän lämpimässä iltapäiväauringossa varmaan parikymmentä minuuttia. Noustuani lopulta takaisin koneen ääreen molemmat katit haahuilivat hetken aikaa ympäriinsä, kunnes päättivät, että sänkyni alla on pölyistä huolimatta just hyvä olla. Voimakasta kehräystä sieltä kyllä kuuluu, että ehkä asiat eivät ole ihan niin huonosti.
(*) Kaverin edesmenneen koiran nimi oli Ada ja tuntui hassulta käyttää samaa nimeä, joten laina-Adasta tuli Lainada.
Saa nähdä, maittaako Mikikselle ruoka tänään ollenkaan. Laitoin vähän pentujen märkäruokaa, mutta Lainadan kutsuhuudot selvästi häiritsivät sitä, eikä se koskenut kupin sisältöön yhtä lipaisua enempää. Toivottavasti rentoutuisivat edes vähän iltaan mennessä, molemmat syövät ihan omia raksuja joten kuppiinkaan niitä en voi yöksi jättää. Herppiharrastuksen alussa oli muutamia ongelmasyöjiä, joten olen erityisen taitava tämän asian suhteen stressaamaan itseni hengiltä. :')
Olen tässä miettinyt, pitäisikö Lainadalle väkertää ihan oma esittelysivu. Lainakissahan se on, mutta toinen pentu tulee vasta vuoden kuluttua, joten voisi olla ihan asiallista että sellainen täältä blogista löytyy.
Odottamisen tuska (huomenna, tajuatteko?!) purkautuu monella tavalla. Hassua. En ole piirtänyt vuosiin.
Seuraavat päivät kuluivat kasvattajan lähettämien, Mikaelia koskevien tilannepäivitysten parissa. En tuossa vaiheessa uskaltanut hirveästi elätellä minkäänlaisia toiveita, vaan elin päivä kerrallaan (naama haudattuna heprean oppikirjaan). Lopulta alkoi näyttää siltä, että sairastelut oli sairasteltu ja toipuminen saattoi alkaa. Lähetin sitten tiedustelun siitä, että mitäs nyt tehdään, kerta sopimus koski kahta kissaa ja itämaiset tunnetusti eivät yksinään kovin hyvin pärjää. Tänään kävin juttelemassa paikan päällä tilanteesta ja päädyimme mielestäni oikein hyvään ratkaisuun: alkuperäisten suunnitelmien mukaan Mikael tulee luokseni omaksi kissaksi, mutta toisen sijoituspennun sijaan saankin aikuisen kissan pitämään pojalle seuraa siihen saakka, että erään suunnitellun pentueen kakarat ovat valmiita luovutukseen.
Tulevana sunnuntaina olisi sitten tarkoitus käydä hakemassa kotiin Mikael ja laina-Ada (S* Nova Star Andromeda). Saa nähdä, miten kisujen arki lähtee pyörimään täysin uudessa ympäristössä.
Kuvakansioviidakosta hurja, kuolettavan terävä hiireni löysi viime pääsiäisenä napsaistun kuvan Luciferista autonpesuapulaisena. Kaikki vieraat aina kehuvat, miten kaunis kissa se on, mutta nuo kohteliaat sanat otetaan vastaan kutakuinkin näin: "Kiva, mutta te ette asukaan tämän paholaisen kanssa. Juoskaa vielä kun voitte."
Kukaan ei ikinä ymmärrä, etten edes pilaile.
Postinainen kävi taas. Paketista paljastui lelun lisäksi kissojen makuupussi sekä 15 kiloa Tigerino Canada -hiekkaa. Eh. Zooplus-pisteitä alkaa keräytyä ihan mukavasti tätä tahtia. :')
Kynät penaaliin, ponnarit piiloon, kuminauhat kaappiin, kemikaalit pois pienten tassujen ulottuvilta, vessa- ja talouspaperi piiloon, sähköjohdot suojakouruun, hiukset pois kylpyammeen viemäristä, pienet ja potentiaalisesti vaaralliset tavarat laatikkoon, isot ja särkyvät esineet turvaan ja sen jälkeen - vihdoinkin! - kissatavaroiden paikoilleenasetteleminen. Ihana projekti, joka on jo lähes valmis. Tuon mustan pedin paikka vielä harkitsen, mutta muuten kaikki näyttää omaan silmään ihan hyvältä. Seuraavan palkan tullessa tosin saattaa ilmestyä pari uutta juttua, krhm...
Kävin apteekissa. En halua edes katsoa kuittia. Tiedän vain sen, että rahaa meni. :D
Nyt sitten odotellaan jännityksellä sitä yötä, kun jotain pientä ja karvaista putoaa naaman päälle.
