Valoa joulukuuhun.

Jouduin miettimään hetken, miksi ihmeessä odotinkaan tätä päivää niin innoissani ja sitten tajusin: kissojen joulukalenteri. Kyllä, olen mainostuksen uhri ja niin edespäin, mutta sellainen oli saatava. Hemmetti, en osta edes itselleni joulukanteria. :D En tiedä, olenko vajonnut entistä alemmas ihmisenä vai onko minusta tullut parempi kissanomistaja. Jos minulla ei olisi poikaystävää, voisin olla aika vahvasti sitä mieltä, että hullun kissaleidin kohtalo häämöttää jo hyvin lähellä.

Huumori sikseen. Pitää alkaa miettiä hyvissä ajoin, miten järjestän joulun juhlimisen. Tai siis, en minä jouluihminen ole pätkän vertaa, mutta äidin luokse maalle olisi mukava päästä syömään. (Voitteko kuvitella minut keittiöön hääräämään jouluruokien parissa? Nätimpää jälkeä tulisi siitä, jos menisin alasti hillumaan Saudi-Arabian kaduille.) Kissat voisivat toki tulla mukaan ja ne saisivat taas olla rauhassa omassa huoneessaan, siinä ei olisi mitään monimutkaista. Ongelma on säässä. Tuudittaudun siihen oletukseen, että joulukuun puolivälin jälkeen kärsimme Suomessa inhottavista pakkasista ja lähde siinä sitten itämaista lyhytkarvaa kiikuttamaan kopassa julkisilla. Katti pitäisi vuorata täkkeihin ja silloinkin Mikaelin onnistuisi rimpuloida itsensä niistä ulos ja kököttäisi kohmettuneena boksissaan. Äh.

○ vaihtoehto 1: ano kaveria ruokkimaan kissat parin päivän ajan.
○ vaihtoehto 2: muumioi Mikael fleecellä ja teippaa jeesusteipillä timmiksi pieneksi paketiksi matkan ajaksi.

Kuulostaa hyvältä.

Kumpi?

Molemmat.