Tämän haikeuden kunniaksi ison Miihkalin pieniä kuvia.
tiistai 5. marraskuuta 2013
Oho.
Jokaisen kissanomistajan elämässä tulee se hetki, kun eräänä päivänä joutuu oikein pysähtymään ja katsomaan rakasta karvakasaansa. Aivot raksuttavat, toinen kulma nousee mietteliään kyseenalaistavana ja sitten se iskee: kissahan on kasvanut ihan julmetusti! Pieni rotanhäntä on venynyt kunnollisen näköiseksi huiskaksi (ainakin innostuessa) ja kokoa on tullut salakavalalla tavalla niin paljon lisää, että se on melkein naurettavaa. Rako sohvan ja lattian välillä on nykyään auttamattomasti liian pieni, eikä sängynkään alle enää noin vain luikita. Se on hieno ja haikea asia tajuta.
(Yllä olevat kuvat © Petri Jaakkola)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi ei ja iiiik, tiedän tunteen niin hyvin.
VastaaPoistaSiihen auttaa vain yksi asia: uusi pentu. ;)
PoistaMikael on niin komea aikuisena kuin pentunakin! Kamalaa katsella pentukuvia kun niitä tunkeutuu joka kolosta. :'D <3 Miloinkas sinulle on tulossa se toinen oma kisu? :)
VastaaPoistaHähhähää, tarkoitus on levittää tätä vaarallista pentukuumetta ihan kaikkialle!
PoistaToisen pennun saapumisesta ei ole vielä mitään tarkkaa tietoa, muistaakseni kasvattaja puhui astuttamisen ajoittamisesta joulukuuhun. Eli seuraavan vuoden puolelle menee. :)
Pienestä söpöstelevästä rääpäleestä on kasvanut oikein komea ja kaunis kissaolento :>
VastaaPoistaKiitos kaunis ja kumarrus. :)
Poista