Äly hoi.

Oli tästä Mikaelin syntymäpäivälahjasta nyt sittenkin pakko tehdä se oma postaus uudestaan, varsinkin kun valmiit kuvat olivat vielä tallella. Pieni kikkareeni sai siis tasan tarkkaan yhden lahjan, joka ei ollut ruokaa, ja se tuli äidiltäni. Kaksipuolinen lelu stimuloi kissan ongelmanratkaisukykyä, mutta kerran kun sen on hiffannut, ei siitä ole oikeastaan muuhun kuin hauskanpitoon.

Äitini höyhenaivoiset maatiaiset (sanon tämän kaikella rakkaudella Blitziä ja Luciferia kohtaan :D) eivät tajunneet ollenkaan, mikä moinen puupalikka on ja mitä se tekee, mutta Mikaelilla ei mennyt montaa minuuttia sen salojen selvittämisessä. Mutanttitassusta huolimatta ruokapiilot paljastavaa levyä on helppo pyörittää ja poika hotkii makupalat raivokkaalla vauhdilla. Ensimmäisellä kerralla tämä toki tarjosi hiukan haastetta, mutta noin viisi kertaa tuota kokeiltuaan homma hoituu aikalailla rutiinilla. Innoissaan kissa silti on, joten eipä se näytä syömisen iloa vähentävän yhtään.

Siinä missä Mikaelia ei voisi vähempää kiinnostaa typerät puupallukat, Lainada jaksaa ihmetellä niitä aina hetken aikaa. Vanhempi rouva jää myös hieman alakynteen herkkujen suhteen...