Vain katto on rajana.

Ajelehdin jossain unen ja valveillaolon rajamailla, kun ovikello pirahti viime maanantaina aikaisin aamulla. Postin poika odotti kuittausta elektroniseen laitteeseensa ja alkoi sitten raahata kolmea pakettia sisälle yksiööni. Ilmeestä päätellen piruparka oli kiitollinen, että asun ensimmäisessä kerroksessa. Myhäilin hiljaa sivusta seuraten, kerrankin tyytyväisenä siitä, että olin sairaslomalla enkä töissä. Autottomana olisi ollut ikävä pohtia, miten saan 6.8 kg kissanruokaa, 30 kg kissanhiekkaa sekä parimetrisen raapimapuun omistukseeni vielä samaisen päivän aikana.

Raapimapuun kokoaminen oli hetken ihmettelyn ja parin konsultaatiosoiton jälkeen tavattoman helppoa. Siis helppoa, ei nopeaa. Mikael päätti, että riippupeti on hänen kun sovittelin sitä vasta paikoilleen, söi tolpista irronneita vaaleita tihruja ja päätyi muun muassa syvän pahvilaatikon pohjalle määkymään, kun ei päässytkään sieltä enää itse pois. Turha varmaan mainita, että myös kiinnitysmutterit ja muut härpäkkeet olivat äärettömän kiinnostavia. Pitäähän sitä nyt tyhmää palvelijaa auttaa ja niin edespäin.

Lopputulos on mielestäni vähintäänkin salonkikelpoinen, vaikken kaikkia osia voinutkaan käyttää. Katto on noin kolmekymmentä senttiä matalampi juuri sänkyni yläpuolella ja sen tuloksena yksi riippupeti jäi laittamatta. Välillä tuosta yhdestä ainokaisesta käydään rivakkaa valtataistelua, mutta useimmiten Mikael ja Lainada ovat sitä mieltä, että kaksin on kivempi. Tigerino Canada -kissanhiekan ja Orijen-kuivaruoan lisäksi pahvilaatikoiden syövereistä löytyi myös Zooplussassa tarjouksessa ollut Applawsin märkäruokapaketti (kanalajitelma), josta molemmat kissat ovat pitäneet hurjasti.