perjantai 13. maaliskuuta 2015

Kuka Mulan on?

Ihan aiheellinen kysymys, eikö? Itämaisen lauluhan jäi tauolle oikeastaan heti sen jälkeen, kun tuo musta karvalapsi vihdoin ja viimein saapui kantokopassa uuteen kotiinsa. Tauon syitä on monia - mm. parhaimmillaan yhteensä seitsemät treenit muay thaita ja vapaaottelua viikossa - mutta en oikeastaan näe tarpeelliseksi syventyä niihin sen kummemmin. Tarvitsin tuon lähes vuoden kestäneen tauon keskittyäkseni kunnolla elämääni ja siinä tapahtuviin muutoksiin. Nyt tuntuu taas siltä, että blogiin kirjoittaminen on hauskaa ja antoisaa sen sijaan, että kokisin sen vain yhtenä rasittavana kohtana tehtävälistallani.

 photo 10987339_788375094582323_8997503532536841_o_zpscrookg3h.png

© Petri Jaakkola

Aloitetaan siis ihan alusta. Mulan on Mummeli-kissalan variantti (kantaa siis pitkäkarvageeniä) sijoitusnaaras, joka jo heti ensimmäisestä päivästä oli emotionaalisella tasolla minun vauvani. Pieni unelmani, jota kärsivällisesti odotin ensin abstraktina ajatuksissani vuodesta 2006 ja Mikaelin kotiutumisen jälkeen konkreettisesti noin vuoden. Siinä missä Mikael on ujoudessaan hyvin epätyypillinen itämainen (lue: puhdasverinen jänishousu), on Mulan enonsa lähes täydellinen vastakohta. Kun Mikael pursottaa itsensä paniikissa aivan liian matalan sohvan alle vieraiden tullessa käymään, Mulan juoksee jalat eri suuntiin sojottaen kuin vastasyntyneellä varsalla katsomaan, kenet hän tällä kertaa voi kietoa häntänsä ympärille. Mikael säikkyy kovia ääniä ja äkkinäisiä liikkeitä, Mulan vain tuijottaa viattomana pohtien, miksi hassu palvelija oikein heiluu kontrolloimattomasti. Mikael on yhden ihmisen kissa, sen maailma kirjaimellisesti pyörii minun ympärilläni. Mulan ei niinkään välitä, kuka hänen korviaan möyhentää, kunhan se vain tapahtuu. Myönnän suoraan, että Mikael ei ole penaalin terävin kynä, mutta ei hätää! Sitä varten meillä on Mulan, joka nakittaa Mikaelin kaikkiin jekkuihin. Tämä nuori neiti käyttää häpeilemättä kaikki keinot hyväkseen, varsinkin jos tavoitteena on saada ruokaa.

 photo IMG_0808_zpsmb6cl0ty.png

© Petri Jaakkola

Parikin tuntia sitten rasvatut käsivarret saavat armottoman nuolemisvimman käyntiin. Kaikki ostamani hienot lelut voittaa postissa tullut Zooplus-paketin ympärille kiedottu turkoosi pakkausnaru, jota on äärimmäisen siistiä jahdata. Toiseksi paras leikki on lelujen suolistaminen ja niiden sisälmysten levitteleminen ympäri asuntoa. Raakaruoka on Mulanille vähän kummallinen juttu, mutta pyrin pikkuhiljaa lisäämään senkin määrää. Mikäli kissanruoasta tulisi luopua kokonaan, Mulan söisi loppuelämänsä kreikkalaista jogurttia. Jotenkin ihmeen kaupassa tuo pieni rimpula on joskus onnistunut tyhjentämään oman ruokakuppinsa lisäksi enonsakin kupin (okei, kyllä se oksensi sen jälkeen, mutta silti! :D). Suosituimmat hengauspaikat ovat joko palvelijoiden vatsan tai takamuksen päällä, tai sitten nivusissa. Yksi hauskimmista asioista tapahtuu, kun alan huvikseen maukua kissan lailla Mulanin seurassa; pikkuisen silmät paisuvat suuriksi, minkä jälkeen se juoksee luokseni, katsoo suuhuni ja kiekaisee takaisin, aivan kuin kysyäkseen mikä lajitoverilla on hätänä.

 photo _full_zpsoktuufaa.png

© Petri Jaakkola

Täällä kysyttiin meidän perusarjesta nyt, kun Mulan on myös kuvioissa. Mikael ja Mulan ovat alusta asti tulleet toimeen aivan loistavasti, mikä oli todella suuri yllätys. Mikaelin surullisenkuuluisaa naulakkoseikkailua ei onneksi ole toistettu - Mulanin suurin "onnettomuus" on yläkulmahampaan mystinen irtoaminen. Onhan tuo uusi kakara nyt vähän sellainen touhottaja ja enemmän tiellä kuin olisi terveellistä, mutta niin se vain joskus vaivautuu silti rauhoittumaan: tälläkin hetkellä Mulan tuhisee kerällä sylissäni.

Mielsin itseni aina itämaisen omistajaksi Mikaelinkin kanssa, mutta vasta Mulanin myötä olen aidosti saanut oppia, mitä se tarkoittaa - niin hyvässä kuin pahassakin. Kertaakaan en ole kuitenkaan katunut rotuvalintaa, enkä osaisi enää kuvitella muunlaisia kissoja itselleni. Muutamat näyttelykokeilutkin omalta osaltani ovat osoittautuneet todella antoisiksi kokemuksiksi, Mulan toki on jo ehtinyt käydä useammassakin. (Tuloksia voi tarkemmin tiirailla täältä, mikäli ne sattuvat jotakuta kiinnostamaan.) Pakko myöntää, että aluksi vähän aristelin ideaa sijoituskissasta ja kovin tiiviistä yhteydenpidosta kasvattajaan. Jotenkin kuvittelin sen olevan hirveän hankalaa ja aikaavievää, mutta mielestäni meillä synkkaa todella hyvin, joten ihan turhaan huolehdin. Näyttelyihinkin olen saanut hiipiä mukaan aina kun se on omiin aikatauluihini sopinut.

Näin loppuun haluaisin muistuttaa kaikkia siitä pienestä faktasta, että sijoituskissana Mulania ei ole leikattu. Parit kiimat on jo käyty läpi ja onhan se aina aikamoinen show. :D Tavarat lentelevät ikkunalaudoilta ja missään ei voi kävellä ilman, että täytyy varoa askeliaan. Poikaystävä kuvaili matolla piehtaroivaa Mulania "epileptiseksi kastemadoksi". Alla näette kuitenkin, miten tällaisetkin olennot voivat olla tyylikkäitä.

 photo 2O8A0008_zpspiebrcde.png

© Tessa

8 kommenttia:

  1. Voi mikä UPEA kissa! Ja kuulostaa ihanalta tapaukselta luonteensakin puolesta, muistuttaa paljon meidän Minniä rohkeudessaan - ihan sama kuka vieras ihminen ovesta tulee, siinä on taas yksi uusi potentiaalinen SYLI ;)
    Postaustoive: Mulanin kiimaiset piehtaroinnit videolle ja meidänkin nähtäväksi!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka Mikael on kaikkien vastoinkäymisten jälkeen rakkain kissa minulle, on kyllä aivan ihanaa, että jaloissa pyörii vihdoinkin tyypillinen itämainen. :) Mulanin rohkea ja avoin luonne on juuri sitä, mitä olen kaivannut. Ihanaa, että Minnikin on samanlainen. Totta kai kiima loppui juuri tuon pyyntösi myötä, mutta olen täällä kamera valmiina...

      Poista
  2. Ihana Mulan! ♥ Tosi kiva, että palasitte kuitenkin takaisin blogin äärelle! Onpa jännä miten erilaiset luonteet Mikaelilla ja Mulanilla on, mutta niinhän sitä sanotaan, että vastakohdat täydentävät toisiaan. :D Ihana tapa tuo suuhun kurkistus ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, jotenkin vain tuntui siltä, että nyt pitää saada kontaktia muihin kissaihmisiin. Samallahan tätä blogiakin pyörittelee. Hassua tosiaan välillä havahtua siihen, että nuo ovat oikeasti sukua. :')

      Poista
  3. kannattaa tarkistaa ne sohvan aluset ettei ole nauloja tms. vastaavia törröttämässä, yhdelle kissalle kävi huonosti moisen kanssa täällä blogimaailmassa.

    Muuten on söpö ja ihan yhden Belan näköinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyi kamala, toivottavasti ei ollut fataali kohtaaminen naulan kanssa. :/ Tuo sohva on mielestäni kissaturvallinen, mutta nyt tuli kamalan vainoharhainen tunne, joten pakko kai se on kääntää jossain vaiheessa. Tuleepahan samalla kerättyä sen alle hautautuneet lelut. :D

      Poista
  4. Kuin kivaa, että saa taas lukea teidän kuulumisia! Mulan on ihan valtavan kaunis ja Mikael persoonallinen itismies. Neloskategorian katit on vaan niin omanlaisiaan silloinkin kun eivät ole tyypillisiä sellaisia. Meillä kaksi aikuista kotikissaa ja yksi simsettilapsi. Vaikka tiesin mainiosti mitä odottaa niin silti yllätti kuinka kirjaimellisesti kaikki nelosia koskevat rotukuvauksien ylisanat "äärimmäisen, erityisen" tulee ymmärtää .... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, olet niin oikeassa! Välillä tuntuu, että omista kissoista tarinoidessa kukaan ei oikein usko, että ne ovat sellaisia kissan, koiran, apinan ja pikkulapsen sekasikiöitä. Eivät "tavallisten" kissojen omistajat ymmärrä, minkälaista elämä IV-kategorian kissojen kanssa on jos niitä ei ole aikaisemmin kohdannut. :D Itsekin luin, että itikset ovat "ekstra-kaikkea" ja luulin käsittäneeni sen, kunnes sitten Mulanin myötä tajusin, että valaistumisen voi kokea vain IV-kissaa palvelemalla. :D

      Poista