Kotona.

Uusi ympäristö selvästi jännittää molempia tulokkaita hyvin paljon.

Kantokopasta päästyään Mikael ampaisi ensitöikseen sohvan alle ja Lainada (*) yritti epätoivoisesti änkeä perässä. Nimenomaan yritti, sillä se oli auttamattomasti liian iso mahtuakseen sinne. Seurasi ahdistunutta mouruamista, matalalla kipittelyä ja erityistä varovaisuutta jokaista tekemääni liikettä kohtaan. Kovin levotonta meininkiä kaiken kaikkiaan - kunnes asetuin makaamaan matolle, ja molemmat katit hiljenivät kuin mykistetyt ja asettuivat viereeni. Lainada tuli melkein kylkeen kiinni ja Mikael kokeili onneaan (toimimattoman) maitobaarin kanssa. Pöllämystynyt ilmeeni muuttui uneliaaksi, köllöttelimmehän lämpimässä iltapäiväauringossa varmaan parikymmentä minuuttia. Noustuani lopulta takaisin koneen ääreen molemmat katit haahuilivat hetken aikaa ympäriinsä, kunnes päättivät, että sänkyni alla on pölyistä huolimatta just hyvä olla. Voimakasta kehräystä sieltä kyllä kuuluu, että ehkä asiat eivät ole ihan niin huonosti.

(*) Kaverin edesmenneen koiran nimi oli Ada ja tuntui hassulta käyttää samaa nimeä, joten laina-Adasta tuli Lainada.

Saa nähdä, maittaako Mikikselle ruoka tänään ollenkaan. Laitoin vähän pentujen märkäruokaa, mutta Lainadan kutsuhuudot selvästi häiritsivät sitä, eikä se koskenut kupin sisältöön yhtä lipaisua enempää. Toivottavasti rentoutuisivat edes vähän iltaan mennessä, molemmat syövät ihan omia raksuja joten kuppiinkaan niitä en voi yöksi jättää. Herppiharrastuksen alussa oli muutamia ongelmasyöjiä, joten olen erityisen taitava tämän asian suhteen stressaamaan itseni hengiltä. :')

Olen tässä miettinyt, pitäisikö Lainadalle väkertää ihan oma esittelysivu. Lainakissahan se on, mutta toinen pentu tulee vasta vuoden kuluttua, joten voisi olla ihan asiallista että sellainen täältä blogista löytyy.