maanantai 18. maaliskuuta 2013

Koulutus alkakoon.

Ei kissojen, vaan palvelijan. Opin nimittäin paljon asioita viime yönä.

1. Kaikenlainen alkukankeus on aina hämäystä. Aina. "Ujo ja pelokas" kissa kietoo ihmisen häntänsä ympärille käden käänteessä.
2. Puolen tunnin raju leikitys kuluttaa noin 0,001% prosenttia kissanpennun energiavarastosta.
3. Lähteissä painotettuun itämaisten äänekkyyteen ei vain voi varauta, vaikka kuvittelee tehneensä niin. Näillä kahdella on tarve joka toinen sekunti varmistaa, onhan kaveri vielä olemassa.
4. Mikäli apinointiin ei reagoida, voi vähän näykkiä sormesta.
5. Hiekkalaatikosta haettuja kakkakikkareita on just siistiä liu'uttaa pitkin asunnon lattioita.
6. Ihmisen viereen on kiva mönkiä nukkumaan, mutta vain jos se kannattelee peittoa niin, että sen käsi on mahdollisimman epämukavassa asennossa.
7. Lainadan urinasta päätellen käytävässä liikkuvat naapurini ovat hirviöitä.
8. Gekkoterrassa hyppivä asukki on äärimmäisen provosoiva ja sen takia tassulla pitää vähän hakata laseja, jotta se elukka pysyisi aloillaan (valitettavasti tämä johtaa vain loputtomaan syöksykierteeseen).

Ekstraksi vielä muutama aamuinen oppitunti.

9. Nälkäisen kissanpennun pitäminen sylissä on yhtä helppoa kuin ruuhkaisella motarilla ajaminen silmät kiinni.
10. Kaverin ruoka on aina parempaa.

Olen nyt sitten virallisesti kissanomistaja; onnellinen, mutta ah niin väsynyt. Hyvää yötä. Tai jotain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti