Kaikkien helpottuneiden huokaisujen helpottunein huokaisu.

Viimeisen viikon aikana on tapahtunut paljon, valitettavasti lähinnä masentavia asioita, mikä on syynä siihen, etten ole hirveän innokkaasti tänne mitään kirjoitellut tai kuvannut. Koko pentue sairastui juuri ennen luovutusta rajuun oksennustautiin ja Jenneke ei valitettavasti hoidoista huolimatta kestänyt sitä, vaan jouduttiin lopettamaan. Pentuja varten otettu loma muuttui siis aika masentavaksi; oli ihan käsittämätöntä katsoa ottamiani kuvia ja tajuta, että sitä kissaa ei ollut enää olemassa.

Seuraavat päivät kuluivat kasvattajan lähettämien, Mikaelia koskevien tilannepäivitysten parissa. En tuossa vaiheessa uskaltanut hirveästi elätellä minkäänlaisia toiveita, vaan elin päivä kerrallaan (naama haudattuna heprean oppikirjaan). Lopulta alkoi näyttää siltä, että sairastelut oli sairasteltu ja toipuminen saattoi alkaa. Lähetin sitten tiedustelun siitä, että mitäs nyt tehdään, kerta sopimus koski kahta kissaa ja itämaiset tunnetusti eivät yksinään kovin hyvin pärjää. Tänään kävin juttelemassa paikan päällä tilanteesta ja päädyimme mielestäni oikein hyvään ratkaisuun: alkuperäisten suunnitelmien mukaan Mikael tulee luokseni omaksi kissaksi, mutta toisen sijoituspennun sijaan saankin aikuisen kissan pitämään pojalle seuraa siihen saakka, että erään suunnitellun pentueen kakarat ovat valmiita luovutukseen.

Tulevana sunnuntaina olisi sitten tarkoitus käydä hakemassa kotiin Mikael ja laina-Ada (S* Nova Star Andromeda). Saa nähdä, miten kisujen arki lähtee pyörimään täysin uudessa ympäristössä.